Terraario.net: Terraarion valmistus

Akvaterra.eu

Terraario.net - Etusivu & Navigointi >>>

 

 

 

 

Terraarion rakentaminen

Pienempiä eläinlajeja lukuunottamatta riittävän suuren ja optimaalisen muotoisen terraarion hankinta tarkoittaa käytännössä sen rakentamista mittojen mukaan. Tällöin terraarion mittasuhteet ja materiaalit saadaan myös sopimaan mahdollisimman hyvin sekä eläimen vaatimuksiin että käytettävissä oleviin tiloihin. Jos terraarioita on useampia ja ne halutaan saada sijoiteltua mahdollisimman tehokkaasti, vapaasti valittava mitoitus ja rakennusmateriaalit ovat myös usein optimaalisin vaihtoehto.

Terraarion rakentamiseen voidaan käyttää lähes mitä materiaalia tahansa. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, terraarion ei useinkaan tarvitse olla vesitiivis ja kestää veden painetta, ja kuivan terraarion materiaalienkaan ei tarvitse olla pysyvää kosteutta kestäviä. Jyrsijöistä ja papukaijoista poiketen terraarioeläimet eivät jyrsi materiaaleja, joten terraarion pakovarmuuskaan ei edellytä materiaalien pureskelunkestävyyttä. Näistä syistä terraarioiden rakentamiseen käytettävien materiaalien ja rakenneratkaisuiden kirjo onkin erittäin laaja. Seuraavaksi tarkastellaan tavallisimpia materiaaleja ja niiden käyttöä.

Lasiterraariot

Lasin hyvät puolet ovat läpinäkyvyys, mikä tarkoittaa valoisuutta, täydellinen veden ja kemikaalienkestävyys eli lasi on kemiallisesti katsottuna ikuista, hygieenisyys ja helppo sekä levyjen ohuus. Haittapuolina ovat hinta, suhteellisen helppo särkyvyys, paino, painosta ja särkyvyydestä seuraava hankala liikuteltavuus ja sisustamiseen liittyvät tekijät. Lasista ei käytännössä voi / kannata rakentaa huomattavan suuria itsekantavia rakennelmia ja lasi on suositeltavin vaihtoehto ainoastaan pienehköihin ja kosteisiin / vettä sisältäviin terraarioihin. Akvaterraariot tehdään ainakin vesiosan osalta pääasiallisesti lasista, ja tällöin kyseessä on käytännössä akvaario.

Lasiterraario: Kuvan terraarion mitat ovat 110x51x37cm (tilavuus n. 232 litraa), pohjapinta-ala 0,56 neliötä, lasin paksuus on 5mm ja paino 22kg. Terraariossa on liukulasiovet ja katon keskellä on terraarion mittainen tuuletusritilä laminoidusta hyttysverkosta. Molemmissa takanurkissa on 8mm lasista tehty kulmalista, johon voidaan kiinnittää lämpölamppu tai joiden varaan voidaan tukea sisustusesineitä tai koko terraarion mittainen taso (HUOM! Suuremmissa lasiterraarioissa vastaavien tukien varaan asettava paino on rajallista, eli menetelmää ei voi käyttää suurilla eläimillä.) Takaseinän yläosassa näkyvä jälki on lasioveen hiottu sormilovi (terraario on tehty jätelasista).

Kuvan terrarion lämpölampun johto vedetään ulos ovenraosta ja ovi lukitaan paikalleen. Mahdollista olisi myös vetää johto kattoverkon välistä (tällöin lamppua ei voisi poistaa liimausta rikkomatta) tai porata lasiin sopivaan kohtaan reikä ja irrottaa johdon pistoke läpivientiä varten - suojaeristetyn pistokkeen kanssa on yleensä helpompi leikata pistoke irti ja korvata se uudella.

width=160

Esimerkkinä akvaariomallisesta terraariosta tarkastellaan akvaattisille kilpikonnille sopivaa akvaariota. Pohjapinta-alan olennaisuudesta johtuen kaikista tehokkain akvaarion pohjan muoto on neliö. Vesikilpikonnastandardina voidaan pitää 100x100x40cm kokoista allasta, jonka pohjapinta-ala on yksi neliömetri ja 20cm vedenkorkeudella vesimäärä 200 litraa (nimellistilavuus on 400 litraa).

Kilpikonnien vedenkorkeus määrittyy yleisesti ottaen sillä, että eläin ei kolahda pohjaan veteen syöksyessään ja parittelu onnistuu kokonaan veden alla, liikkumatilan kannalta olennaista on pohjapinta-ala. Vedenkorkeus riippuu siis lajista, mutta käytännössä vettä tarvitaan enintään 30cm. Koska akvaattisilla matelijoilla vettä vaihdetaan runsaasti, litroissa laskettu vesimäärä tulisi pitää mahdollisimman alhaisena.

Kuivan maan tasanne / paistattelupaikka / munimislaatikko rakennettaisiin käytännössä altaan sisälle harkkojen tms. päälle, altaan reunoihin kiinnitettyjen tukien varaan tai kokonaan varsinaisen akvaarion ulkopuolelle. Seinien vedenpinnan yläpuolinen korkeus on usein riittävä pitämään kilpikonnat sisäpuolella ilman kattorakennelmia. Seiniä voi tarvittaessa korottaa irrotettaville elementeillä.

HUOM! Akvaarion lasien tulee siis kestää vain todellinen 20–25cm:n vedenkorkeus riippumatta seinien absoluuttisesta korkeudesta.

Käytännön hoitotoimenpiteiden kannalta olennainen tekijä on, että hoitaja ulottuu altaassa joka paikkaan (pohjalasin ja takaseinän saumaan) ilman apuvälineitä. 100x100x40 cm koossa se tarkoittaa käytännössä lähestymismahdollisuutta kolmelta sivulta. Mikäli käytetään esimerkiksi verkosta tehtyjä irrotettavia seinäelementtejä, varsinaisen akvaarion korkeus voi olla matalampi, esim. 30cm. Mitä matalampi on kiinteän seinän korkeus, sitä parempi on hoitajan ulottuvuus. Käytännössä neliömäinen muoto on kuitenkin hankala ja akvaarion leveys on tavallisesti 50-60cm ja pituutta vastaavasti enemmän kuin 100cm.

Kilpikonnille vartavasten tehty akvaario:

100x100x40cm tai 30cm = pohjapinta-ala 1,0m² nimellistilavuus 400 tai 300 litraa. (Paineenalaiset mitat 100x100x25 cm, Vedenkorkeus n. 20 cm eli todellinen vesimäärä 200-250 litraa). Jos rakentaisin tämän itse;seiniin 6mm tai 8mm lasi ja pohjaan 6mm tai 8mm lasi.

150x100x40cm tai 30 cm = pohjapinta-ala 1,5m², nimellistilavuus 600 tai 450 litraa. (Paineenalaiset mitat 150x100x25cm, Vedenkorkeus n. 20 cm eli todellinen vesimäärä 300-375 litraa). Jos rakentaisin tämän itse; seiniin 8mm lasi ja pohjaan 8mm tai 10mm lasi, akvaarion keskelle ei tulisi välitukea.

Koska 100cm leveys on mainitusta ulottuvuusongelmasta johtuen hankala eli 100x100 altaita ei voi sijoittaa tehokkaasti vierekkäin, pitkänomainen malli on hoidon kannalta käytännöllisempi.

100x60x40cm tai 30cm = pohjapinta-ala 0,6m² nimellistilavuus 240 tai 180 litraa. (Paineenalaiset mitat 100x60x25 cm, Vedenkorkeus n. 20 cm eli todellinen vesimäärä 120-150 litraa). Jos rakentaisin tämän itse;seiniin 6mm lasi ja pohjaan 6mm lasi.

150x06x40cm tai 30 cm = pohjapinta-ala 0,9m², nimellistilavuus 360 tai 270 litraa. (Paineenalaiset mitat 150x60x25cm, Vedenkorkeus n. 20 cm eli todellinen vesimäärä 180-225 litraa). Jos rakentaisin tämän itse; seiniin 8mm lasi ja pohjaan 8mm lasi, akvaarion keskelle ei tulisi välitukea.

HUOM! Pohjalasi on valmisakvaarioissa toisinaan paksumpaa lasia, mutta käytännössä siitä on etua ainoastaan silloin, kun pohja on altis taipumiselle. Kun akvaarion alusta on suora ja kiinteä eli pohjalasin taipuminen on estetty, lasin paksuudella ei ole merkitystä. Paino ei särje lasilevyä, vaarallisia ovat taipumisen aiheuttama jännitys ja iskut.

Mitä neliömäisempi on akvaarion muoto, sitä suurempi on olennainen pohjapinta-ala suhteessa altaan seinien pituuteen eli tarvittava lasimäärä on mahdollisimman alhainen. Matala vedenkorkeus merkitsee pienemmän paineen kohdistumista akvaarion seiniin, jolloin voidaan käyttää ohuempaa lasia. Tällä on suotuisa vaikutus sekä lasien hintaan että akvaarion kokonaispainoon. Mikäli allas tehdään tai teetetään nimenomaisesti kilpikonnille, optimaalinen muoto eli mahdollisimman suuri leveys tulisi huomioida eikä tehdä normaalin kaavan mukaista akvaariota. Normaalihuoneistossa, jossa allas sijoitetaan tyypillisesti seinän viereen ja sen tulisi periaatteessa olla sisustukseen sopiva osa, materiaalin käytön kannalta optimaalinen täysin neliömäinen muoto on kuitenkin hankala. Myös valmiiden akvaarioiden mitoituksesta johtuen pitkänomainen allas on tavanomainen vaihtoehto.

Koska seinien, pohjan ja takaseinän läpinäkyvyydellä ei usein ole juuri merkitystä, lasin korvaaminen halvemmalla ja kevyemmällä materiaalilla on usein edullista. Kuivassa terraariossa lasin kosteudenkestävyyskin menee käytännössä hukkaan. Itsekantavan korkean lasirungon paino muodostuu myös turhan korkeaksi verrattuna muihin runkomateriaaleihin. Korkeiden lasiterraarioiden sisustuksessa ongelmia aiheutuu kiipeilypuiden asennuksesta. Lähtökohtaisesti kiipeilypuita ei voi asettaa nojaamaan terraarion seiniin ja niiden ripustaminen kattoon ei myöskään tule kyseeseen, varsinkaan suurempien puiden ja painavampien eläinten tapauksessa. Kiipeilypuiden tulee siten olla yleensä jalustalla vapaasti seisovia. Kiipeilypuita voidaan asentaa seiniin liimattujen lasitukien varaan, mutta tämä ei myöskään käy päinsä painavien runkojen ja isojen eläinten kanssa. Suurten ja kiipeilevien eläinten terraarioihin lasinen rakenne soveltuu siten erittäin huonosti.

Kokolasisen terraarion rakentaminen, erityisesti mikäli lasi täytyy ostaa lasitusliikkeestä vähittäismyyntihinnoilla, on siis kannattavaa vain suhteellisen pienissä kokoluokissa ja kun kyseessä on kosteissa oloissa viihtyvä eläin. Käytännössä 150x60x60cm (540 litraa) alkaa olla järkevyyden rajoissa, suurempaa varsinaista terraariota ei lasista kannata rakentaa.

Kokolasista rakennetta voi siis ensisijaisesti suositella kosteapohjaisiin pienehköihin ja keskikokoisiin terraarioihin, erityisesti jos niissä on integroitu vesialue, ja varsinaisiin akvaterraarioihin. Akvaterraarioissa kyseessä on periaatteessa tavallinen akvaario tai akvaarioalaosan ja terraarioyläosan yhdistelmä, joka tapauksessa vesiosan todellisen vedenkorkeuden mukaan laskettu paineenkesto ja siten lasin paksuus on mitoitettava akvaariovaatimusten mukaisesti. Yleisesti ottaen 5mm lasi soveltuu kuitenkin useimpiin lasiterrarioihin. Tässä yhteydessä on myös huomioitava mahdollisuus ”käytetyn” lasin, erityisesti ikkunalasin käyttö terraarion rakentamiseen. Ikkunalasi on tyypillisesti 5mm lasia, se soveltuu erinomaisesti terraarioon ja sitä voi saada purettavista rakennuksista jopa ilmaiseksi.

Akvaarion rakentaminen

Lasiterraario rakennetaan käytännössä samoin kuin akvaario eli pohjalasin ympärille asetetaan sivu- ja päätyseinät. Päätyseinät asetetaan etu- ja takaseinien väliin. Pystyseiniin kohdistuva veden paine on suurempi pidempien seinien kohdalla, joten tällöin paine venyttää silikonisaumoja sen sijaan että se vääntäisi niitä sivusuunnassa. Suorakaiteen muotoisessa altaassa lyhyemmät seinät asetetaan siksi pidempien väliin.

Esimerkkinä 100x50x50cm (250 litraa) akvaario 5mm lasista rakennettuna:

(HUOM! Koska nyt ollaan rakentamassa akvaariomallista terraariota (vedenkorkeus noin 20cm), 5mm lasin käyttö on tässä tapauksessa juuri ja juuri mahdollista ilman keskitukea. 6mm lasi olisi parempi valinta. Kyseisen kokoista 5mm lasista tehtyä akvaariota ei kuitenkaan voisi käyttää täysinäisenä, varsinkaan ilman erittäin luotettavia poikittaistukia, vaan akvaariokäyttöön tarkoitettuna mittojen mukaiseen altaaseen tulisi käyttää 8mm lasia. Keskitukeakaan ei silloin tarvittaisi.)

Akvaarion rakenne: 5mm lasista tehtynä

Pohjalasi: 990x490mm (akvaarion pituus - 2*lasin paksuus x akvaarion leveys – 2*lasin paksuus)
Etu/takalasi: 1000x500mm (akvaarion pituus x akvaarion korkeus)
Päätylasit: 490x500mm (Akvaarion leveys - 2*lasin paksuus x akvaarion korkeus)

width=160

Tällöin akvaarion ulkomitat ovat edellämainitut 100x50x50cm, mutta todellinen tilavuus 240 litraa (sisämitat 990x490x495mm). Mikäli akvaario olisi täynnä vettä, 5mm lasinpaksuus ei näillä mitoilla olisi korkeuden takia soveltuva, vaan tulisi käyttää 8mm lasia. Tällöin todellinen tilavuus olisi 234 litraa. Koska akvaariota ei luonnollisesti voi täyttää aivan piripintaan vaan yläreunassa olisi ainakin 2 cm tyhjää, litramäärästä tulisi vielä vähentää 9,5 litraa, joten todellinen bruttovesimäärä ilman sisustusesineitä olisi 224,5 litraa. Kun akvaarioon lisätään 2 cm hienoa hiekkaa ja muutamia juurakoita ja kiviä, nettovesimäärä onkin nopeasti vain n. 200 litraa vaikka allas onkin täynnä vettä. Todellinen vesimäärä on syytä huomioida altaan mitoitusta suunniteltaessa, koska se vaikuttaa myös tarvittavan tekniikan kapasiteettiin.

Lasiterraarion rakentaminen

Akvaarioesimerkissä esitetyt mitat koskevat siis ylhäältä avointa akvaariota. Jos rakennetaan liukuoviterraariota, katto ja etulevy kuitenkin poikkeavat kaavasta. 5mm lasista rakennettuna samankokoisessa edestä avoimessa terraariossa:

Lasiterraarion rakenne: 5mm lasista tehtynä

Pohjalasi: 990x490mm (akvaarion pituus - 2*lasin paksuus x akvaarion leveys – 2*lasin paksuus)
Päätylasit: 490x500mm (Akvaarion leveys - 2*lasin paksuus x akvaarion korkeus)

Alaetulevy: 990x(tarpeellinen korkeus)mm
Yläetulevy: 990x(tarpeellinen korkeus)mm
Katto: 1000x500 mm
(katto tehdään yleensä kahdesta suikaleesta joiden väliin jätetään verkotettu osa)

width=160

Toisin sanoen, etulevy asennetaan pohjalasin päälle päätyseinien väliin, jolloin sen sijainti on vapaasti valittavissa ja liukuovikisko voidaan sijoittaa joko etulevyn päälle tai eteen pohjalasin päälle. Koska terraarion katolla oleva paine kohdistuu alaspäin, katon reunojen on parempi olla pääty- ja takalasin päällä, jolloin silikonisaumaan ei kohdistu vääntöä. Terraarion kokonaiskorkeus olisi nyt 505mm tai pääty- ja takaseinien korkeudesta tulisi vähentää 5mm, jotta kokonaiskorkeus olisi tasan 50cm.

Alaetulevy: Etulevy on tässä tapauksessa liukuovikiskon takana. Kisko voitaisiin asentaa myös etulevyn päälle, mutta 5mm lasi on liian kapea eli lasin yläreunaan tulisi silikoonata alustaksi esimerkiksi alumiininen kulmalista. Vastaava yläetulevy on erittäin olennainen terraarion tukevuuden kannalta.

width=160

Yläkulma: Kattolasi on sivulasien päällä, joten katolla oleva paino kohdistuu seinien päälle eikä väännä silikosaumaa kuten olisi tilanne sivujen väliin asennetun katon kanssa. E-tyyppisen liukuovikiskon toimintaperiaate näkyy selvästi. Yläpuolinen kisko on selvästi korkeampi verrattuna seuraavassa kuvassa olevaan alakiskoon, lasilevyt asetetaan kiskolle nostamalla niitä ylöspäin, jolloin levyn alareuna nousee alakiskon reunan ylitse.

width=160

Alakulma: Pohjalasi on akvaariotyyliin sivulasien välissä, jolloin veden paine ei väännä vaan venyttää saumaa ulospäin. Terraariokäytössä pohjalasi voisi olla katon tapaan sivulasien alla, koska vedettömässä tilassa vastaavaa vääntöä ei ole. Tämä terraario oli alkujaan akvaariomallinen ja voidaan haluttaessa palauttaa akvaarioksi vaihtamalla etulevyn tilalle normaali lasiseinä.

width=160

Tukevuuden kannalta terraarioon on suositeltavaa lisätä myös yläetulevy, tässä tapauksessa esim. 990x20mm. Tällöin terraarion etuseinän aukko on todellisuudessa 37,5 cm korkea. Lasiovien todellinen korkeus olisi 370mm (kiskot ala- ja yläetulevyn päällä) tai 490mm (kiskot pohja- ja kattolasissa). Lasiovien pituus 520mm, jolloin ylimenoa tulee 5cm.

Yllä esitettyjen mittojen mukaan liimattu terraario olisi kuitenkin täysin umpinainen. Koska riittävä ilmanvaihto on olennaista, rakenteessa on huomioitava myös tuuletusaukkojen sijainti. Käytännössä helpoin tapa on tehdä kattolasi kahdesta kappaleesta ja jättää keskelle terraarion mittainen verkolla peitettävä tuuletusaukko. Katto voidaan tehdä kahdesta 1000mm x 170mm levystä, jolloin aukon leveys on 16 cm. Terraarion yleiseen rakenteeseen ei tarvitse tällöin tehdä muita muutoksia, ja UV-säteilijä voidaan sijoittaa terraarion ulkopuolelle verkon kohdalle. (Tässä yhteydessä on syytä huomata, että esimerkin terraario voidaan tarvittaessa helposti muuttaa akvaariomalliseksi irrottamalla katto ja etulevyt ja liimaamalla etupuolelle 1000mm x 500mm kokoinen etulasi.)

Kattolasin tukevoittaminen: Normaalisti terraario tukevoitettaisiin alaetulevyä vastaavalla yläetulevyllä, jonka ei tarvitse olla muutamaa senttiä korkeampi. Tässä tapauksessa terraarion korkeus on 37cm ja alaetulevyn 10cm, joten matalakin yläetulevy kutistaisi aukkoa turhan paljon. (Nyt vapaa korkeus on sentin korkuisen yläkiskon takia 26cm.) Tästä syystä katto on tukevoitettu liimaamalla siihen kaksi poikittaista ja yksi katon suuntainen lasisuikale, lopputulos ei ole aivan yhtä hyvä kuin yläetulevy, mutta tässä tapauksessa riittävä (ilman tukia katon etummainen kappale taipuisi keskeltä jo oman painoinsa vaikutuksesta).

width=160

Ilman kierron kannalta tuuletusaukkojen on kuitenkin periaatteessa parempi sijaita päätyseinissä, erityisesti jos terraario on korkea. Tässä tapauksessa ne olisi edullista porata, koska tällöin yleiseen rakenteeseen ei tarvitse tehdä muutoksia. Aukot porattaisiin toiselle puolelle alas huomioiden pohjakerroksen paksuus (eli n. 100 mm pohjasta) ja toiselle yläreunaan. Ylhäällä olevien aukkojen puolella olisi lämmittelypaikka, jolloin nouseva lämpö saa ilman virtaamaan ylöspäin ulos terraariosta. Päätyseinien säilyessä yhtenäisinä levyinä, tukeva laatikkomainen rakenne säilyy.

Jos taas aukot järjestetään leikkaamalla päätyseinien lasista yhtenäinen kaistale, terraarion rakenne ei kestä sellaisenaan. Päätyseinien etureunat olisivat täysin tyhjän päällä, mikä ei käytännössä kestäisi edes terraarion omaa painoa. Aukkojen etu- ja takareunaan on siksi liimattava aukon korkuinen lasikaistale ja lisäksi rakenne tulee tukea etureunasta joko sisä- tai ulkopuolelle liimattavalla, pystysuunnassa aukon ja tukikaistaleen ylitse kulkevalla lasisuikaleella. Suikale on mieluiten sisäpuolelle asennettava ja koko terraarion korkuinen, jolloin se tukee suoraan myös itse kattoa.

Reikien poraaminen johtaa esteettisempään lopputulokseen, mutta poraaminen on ostettuna palveluna merkittävästi leikkaamista kalliimpaa. Toisaalta, reiät voidaan porata itse kaakelien poraamiseen tarkoitetuilla porilla. Käytännössä lasiin porataan ensi keskireikä haluttuun kohtaan, jonka jälkeen porataan reikäsahalla ensin toiselta puolelta suunnilleen lasin puoliväliin ja sama tehdään vastakkaiselta puolelta. Lasikiekko siis irtoaa lasilevyn keskikohdalta. Lasin pintajännitys on siis rikottu hallitusti poraamalla molemmilta puolilta, ja tällöin reiän reunat eivät lohkea kuten tapahtuu jos reikä porattaisiin kokonaan läpi ainoastaan toiselta puolelta. Periaate on siis sama kuin puupohjaisiakin levyjä porattaessa. Käytännössä tuuletusreiät on parempi porata ennen terraarion liimaamista, jolloin toimepide voidaan tehdä tasaisella alustalla eikä lasiin kohdistu jännitteitä. Poraaminen on lisäksi suositeltavaa tehdä märkäleikkauksena, eli leikkaussaumaan kaadetaan vettä. Tällöin leikkausjälki on siistimpää ja irtoava lasijauho ei pölise.

Mahdollista olisi myös tehdä takalasi kahdesta kappaleesta ja sijoittaa verkkokaistale niiden keskelle. Tällöin terrarion laatikkomainen rakenne säilyy eikä erityisjärjestelyitä tarvita.

Koska kokolasiset terraariot ovat käytännössä varsin kohtuullisen kokoisia / matalia, pelkkä katon mittainen verkkosuikale on kuitenkin yleensä aivan riittävä ratkaisu, erityisesti koska tällöin terraario voidaan muuttaa akvaariomalliseksi hankkimalla ainoastaan uusi etuseinä. Toisessa päädyssä oleva lämpöalue tuottaa ylöspäin kohdistuvaa nostetta, jolloin ilma vaihtuu. Ilmanvaihtoa voidaan haluttaessa tehostaa tuuletimella tai ilmapumpulla.

Lasiterraarion rakentamiseen sopii siis pääsäntöisesti 5mm ikkunalasi. Ikkunalasista voidaan rakentaa n. 150x60x100cm kokoinen terraario edellyttäen, että terraarion alustaon riittävän tasainen pohjakerroksen painoon nähden. Pohjalasi voidaan myös jakaa kahteen 75cm pituiseen kappaleeseen, jotka silikoonataan yhteen, jolloin sauma tasaa pohjaan kohdistuvia jännitteitä.

5mm lasin sopivuus vedellä täytetyn akvaarion rakentamiseen riippuu altaan seinien pituudesta, poikittaistuista ja vedenkorkeudesta. Käytännön sääntönä on, että mikäli seinämän pituista lasilevyä pystyy ”taivuttamaan” käsin, akvaariossa on ehdottomasti käytettävä poikittaistukia jos vedenkorkeus on yli 10 cm. Mikäli tukia ei käytetä, akvaario alkaa täytettynä pullistua ja saattaa murtua hyvinkin helposti. Koska akvaterraarioissa vedenkorkeus on pääsääntöisesti n. 20 cm ja keskellä akvaariota olevat poikittaistuet ovat usein epäkäytännöllisiä, 5mm lasi soveltuu käytännössä vain alle 100 cm pitkiin akvaarioihin.

Lasia voidaan tosin vahventaa myös ilman akvaarion ylitse kulkevaa poikkitukea. Akvaario saadaan vahvistettua liimaamalla 20-40mm leveä ja lähes akvaarion pituinen lasisuikale pituussuuntaan etu- ja takalasin yläosaan, jolloin ne toimivat tarvittaessa myös peitinlasien kannattimena. Suikale on hiottava hyvin ja sen tulisi mieluiten olla vähintään 8 mm lasia.

Tukisuikaleet: 40mm leveä ja 8mm paksu lasisuikale on liimattu 10mm akvaarion reunan alapuolelle sekä etu- että takalasiin. Suikaleiden molemmissa päissä on 40mm tyhjää, mikä helpottaa johtojen ja letkujen asemointia. Tukisuikaleet estävät lasien pullistumista ulospäin ja niiden varaan voidaan asettaa peitinlasit, muu kansirakennelma tai erillinen terraarioyläkerta.

width=160

Suikaleet ovat käytännöllisiä myös kuivan maan tasanteen luomisessa, mikäli ne asetetaan todellisen vedenpinnan tasalle. Tällöin suikale on käytännössä lähes keskellä etuseinää, mutta sen ei tarvitse olla etuseinän pituinen, vaan ainoastaan halutun maa-alueen levyinen. Kun suikaleen leveys on 20-40mm ja paksuus 8mm, se vastaa käytännössä kiinteää poikkitukea (suikale on kohtisuorassa etuseinään nähden ja liimattu kiinni koko pituudeltaan, 5mm paksu etuseinä + 40mm paksu vahvike vastaa käytännössä 45mm paksua lasia joka ei taatusti pullistu ulospäin veden paineesta). Maa-alueen pohjana toimiva irrallinen hiottu lasilevy asetetaan suikaleiden päälle peitinlasien tapaan. Maatasanteen rakentamista tarkastellaan sammakkoeläinten akvaterraarion yhteydessä. Mikäli akvaariota aletaan myöhemmin käyttää ilman vettä tai vedenpinnan tasoa muutetaan, tukisuikaleet on helppo poistaa lasista partakoneen terällä.

Lasilevyn leikkaaminen

Lasia voidaan leikata itse, mutta parempaan tulokseen päästään yleensä leikkauttamalla lasit haluttuun kokoon lasitusliikkeessä, tällöin myös lasien reunat saadaan hiottua täysin sileiksi. Erityisesti muutamien senttien levyisten pidempien suikaleiden leikkaaminen kotona on hankalaa, ja ylipäätään lasia ostettaessa on käytännöllisempää leikkauttaa palat heti tarvattavaan muotoon.

Lasin leikkaamiseen tarvitaan lasiveitsi ja koko leikkaussauman mittainen suorareunainen tuki, esimerkiksi pitkä metalliviivotin, höylätty lauta tai vanerisuikale. Leikkaaminen tehdään tasaisella ja kovalla alustalla, eli lattialla tai pöydällä. Lasin pintaan piirretään leikkauskohtaan tussilla viiva, ja lasiveitsellä viilletään tukea apuna käyttäen viilto linjaa pitkin. On erittäin olennaista, että viilto tehdään yhtenäisellä suoralla vedolla eli tuki ei saa päästä liikkumaan vedon aikana. (Lasi on rakenteellisesti katsottuna nestettä, joskin erittäin jähmeää sellaista, ja lasiveitsen viillolla rikotaan nestelevyn pintajännitys). Jos viiltoa ei tehdä yhtenäisellä vedolla tai siitä tulee polveileva, levy hajoaa taitettaessa. Lasiveitsen kiekon pyörivyys on syytä tarkastaa jo veistä ostettaessa. Tukikappale on pidettävä paikallaan liimauspuristimilla tai seisomalla sen päällä ja leikkaustuen alle on syytä laittaa kumilenkkejä tai ohuen kumikalvon palasia liukumisen estämiseksi. Käytännössä lasin leikkaaminen siis onnistuu helpommin avustajan kanssa, jolloin toinen voi keskittyä viiltoon ja toinen tuen paikallaan pitämiseen. Kun viilto on tehty, lasilevy asetetaan pöydälle, leikkaussauma reunan kohdalle viiltopuoli ylöspäin. Pöydällä oleva puoli alustaan tukien levy taitetaan poikki alaspäin suuntautuvalla liikkeellä.

Epäonnistunut viilto: Epäonnistunut viilto, joka johtui huonosta lasiveitsestä. 5mm lasi on sinänsä helposti leikattavissa.

width=160

Leikatun lasin särmät ovat tunnetusti erittäin leikkaavia. Terävät särmät voidaan tylsyttää sileähköllä kivellä hankaamalla, parhaimpaan tulokseen päästään varsinaisella hiomakivellä. Hionta on syytä tehdä märkähiontana, jolloin ei ole vaaraa pölyn hengittämisestä. Itseleikatun lasin leikkaussauman pinta ei ole sileä, joten liukuovikiskoilla liikutettava levy liukuu sitä paremmin mitä enemmän panostetaan hiomiseen. Toisaalta, mitä jähmeämpää on lasin kulku, sitä vaikeampaa eläinten on avata ovia. Sen sijaan liimattavien lasien reunojen epätasaisuus ei haittaa.

Lasilevyjen liimaaminen

Levyt tulee puhdistaa huolellisesti liasta ja rasvasta ennen liimaamista. Käytännössä puhdistaminen voidaan tehdä joko vedellä ja saippualla / astianpesuaineella tai etanolilla, esimerkiksi Sinolilla. Saippuaa käytettäessä levyt on huuhdeltava hyvin vedellä ja kuivattava ennen liimaamista, etanoli taas haihtuu huomattavasti vettä nopeammin, mutta siitä leviää tyypillinen denaturoidun alkoholin haju.

Lasilevyt liimataan silikonilla. SILIKONIN TULEE EHDOTTOMASTI OLLA AKVAARIOKÄYTTÖÖN TARKOITETTUA. Saniteettisilikoneissa on homesuoja-aineita, jotka ovat erittäin myrkyllisiä. Aikaisemmin ”akvaariosilikoni” oli väritöntä, mutta sitä on nykyisin saatavana myös mustana ja muissakin väreissä. EHDOTTOMAN TÄRKEÄÄ ON KUITENKIN VARMISTAA, ETTÄ SILIKONI ON NIMENOMAISESTI AKVAARIOLAATUA ELI MYRKYTÖNTÄ eikä luottaa siihen, että mikä tahansa väritön silikoni on sopivaa.

Liimaamisessa on olennaista saada tasainen, ilmakuplaton liimasauma koko liimattavalle matkalle. Toisinaan näkee ohjeistettavan, että suurissa akvaarioissa silikonisauman tulisi olla pieniä akvaarioita paksumpi, mutta todellisuudessa väite on kyseenalainen. Liimasauman paksuus ei varsinaisesti lujita rakennetta millään tavalla, olennaista on nimenomaan liimasauman hyvä ja tasainen kiinnitys levyihin. Päinvastoin, mitä paksumpi on liimasauma, sitä enemmän se venyy paineen alla, jolloin levyt pääsevät siirtymään kauemmas toisistaan, mikä puolestaan ei taatusti lujita akvaarion rakennetta. Koska silikoni on ilmakuivuvaa (kovettuu ilmankosteuden vaikutuksesta), voidaan tietysti ajatella, että leveämpi sauma kuivuisi paremmin, koska ilman kanssa kosketuksissa oleva pinta-ala on laajempi. Käytännössä kuiva silikoni on täysin vesi- ja ilmatiivistä, joten pinnaltaan kuivunut silikonikerros tuskin edistää sauman läpikotaista kuivumista riippumatta sauman leveydestä. Paksummat saumat olisi optimaalisen kuivumisen varmistamiseksi siten liimattava kahdessa osassa, ensin ulkopuolelta ja tämän liimauksen kuivuttua sisäpuolelta. Koska lasilevyjen välissä oleva silikonisauma on kosketuksissa ilman kanssa molemmilta puoliltaan, kaksiosaisen sauman käyttö tulisi kuitenkin kyseeseen vain huomattavan paksujen levyjen kanssa. Esimerkiksi 10mm lasiin vedetty sauma on todellisuudessa ”vain” 5mm + 5mm paksu, mikä ei ole paljon ja kuivuu normaalioiloissa läpikotaisin. Käytännössä sauman paksuuden vaikutus kuivumiseen onkin olennaisempaa esimerkiksi stryoksitaustaa liimattaessa, tällöin silikonia tulee levittää raitoina eikä yhtenäisenä alueena.

Käytännössä liimasauma saadaan akvaarion koosta riippumatta sopivaksi asettamalla lasien väliin tulitikut. Käytänössä liimaaminen tehdään tasaisella alustalla eli pöydällä tai lattialla suojapaperin päällä. Koska silikoni on ilmakuivuvaa ja kiinteää, hengittävän paperin käyttö on edullisempaa muoviin verrattuna; muovi saattaa tiiviisti saumaa vasten asettuessaan haitata kuivumista, mutta ei toisaalta liimaannu kiinni saumaan. Työskentelyn helpottamiseksi akvaariota tulisi päästä lähestymään kaikilta puolilta.

Liimasaumojen paksuus määritellään tulitikuilla, jotka teipataan ensiksi laseihin sopiviin kohtiin. Käytännössä tikut laitetaan lähelle reunoja, jotta levyn keskelle tulevat seiniä pystyssä pitävät tuet eivät estä tikkujen poistamista. Mikäli silikonisaumoista halutaan mahdollisimman siistit eli silikonia ei levitetä sisäsaumoihin leveäksi, lasin päälle ulottuvaksi saumaksi, viimeistelyä helpottaa kuin levyjen sisäpuolelle vedetään suojateipit. Teippi vedetään lasin paksuuden päähän reunasta, joten 5mm paksussa lasissa teipit asetetaan 5mm päähän reunoista niihin reunoihin jotka ovat ”alustana” toisen levyn päädylle, päätylevyissä teippi vedetään levyn reunaan (esimerkiksi pohjalasissa teipit ovat koko matkalat levyn reunoissa). Tulitikkujen teippaamiseen käy tavallinen toimistoteippi jonka toinen pää taitetaan kaksinkerroin poistamisen helpottamiseksi. Saumateippauksissa maalarinteippi on helpommin irrotettavaa.

Levyt tuetaan kuivumisen ajaksi pystyasentoon suorakulmaisilla ja riittävän painavilla tuilla, esimerkiksi tiilillä tai kirjoilla. Ennen liimaamisen aloittamista akvaario kannattaa koota malliksi ja samalla varmistaa tukien riittävyys ja saumateippien oikea sijoitus.

Akvaario kootaan levittämällä silikoni ensin pohjalasin päätyyn ja asettamalla toinen päätyseinä paikalleen. Seinä tuetaan pystyyn tukien väliin. Sama tehdään toiselle päätyseinälle. Tämän jälkeen silikoni levietään pohjalasin ja päätylasien etureunoihin, ja etulasi asetetaan ja tuetaan paikalleen. Sama tehdään takalasille.

Kun kaikki lasit on saatu paikoilleen, akvaarion nurkat teipataan ulkopuolelta levyjen liikkumisen estämiseksi. Tämän jälkeen lasien välistä poistetaan tulitikut, ja saumat tasoitetaan tikkujen jättämien reikien kohdilta lisäämällä tarvittaessa tippa silikonia ja painamalla se kanavaan. Lasin läpi katsomalla tarkistetaan, että reikä on saatu kunnolla täyteen. Tämän jälkeen silikoni tiivistetään tasoittamalla akvaarion sisäsaumat joko sormella tai pahvinpalalla vetämällä. Jos tavoitteena on leveä lasien päälle ulottuva sauma, silikonia voidaan tarvittaessa lisätä. Kun saumat on tasoitettu, akvaarion annetaan kuivua.

Leveä sauma: Tässä silikonisauma tasoitettiin yksinkertaisesti sormella vetämällä. Koska saumat ovat sisustetussa terraariossa näkyvissä käytännössä vain etulevyn sivuilla, saumojen siistimiseen ei ole tarvetta. Kokolasiakvaariossa taas etulasin sivuilla olevat saumat olisivat selvästi näkyvissä koko akvaarion korkeudelta.

width=160

Siistitty sauma: Tässä akvaariossa musta silikonisauma siistittiin leikkaamalla ylimääräinen pois mattoveitsen terällä. HUOM! Takalasin alasauma näyttää omituiselta (liimattu pohjalasin päälle eikä reunaan), koska kyseessä on laajapohjaiseksi konvertoitu valmisakvaario. Eli alkuperäinen pohjalasi on tässä takaseinänä ja etulasi pohjana.

width=160

HUOM! Poikkituet, peitinlasien tuet yms. liimataan vasta myöhemmin akvaarion kuivuttua. Sama koskee liukuoviteraarion kattoa ja etulevyjä.

Kun liimaus on kuivunut pari päivää, tuet ja teipit poistetaan. Jos saumat halutaan viimeistellä, ylimääräinen silikoni leikataan pois ikkunakaapimella tai muulla sopivalla terällä (partakoneenterä, ”mattoveitsi”). Tässä tilanteessa teippien käytön edullisuus lasien reunoissa käy ilmi, koska silikonia ei tarvitse leikata liimasauman suuntaisesti, vaan ainoastaan kohtisuoraan sitä vastaan (terää liikutetaan esimerkiksi pohjalasia pitkin kohti seinää, jolloin terä pysähtyy päätylasiin. Jos jouduttaisiin leikkaamaan myös päätylasia pitkin alaspäin, riskinä on viiltää liian syvälle jolloin pysyväksi tarkoitettu sauma vahingoittuu.) Leikkamisen jälkeen ylimääräinen silikoni ja reunateipit on helppo poistaa.

Kun saumat on viimeistelty, liimataan poikkituet / peitinlasien tuet. Tässä tulee huomioida, että lasien tulee olla täsmälleen samalla korkeudella molemmilla puolilla allasta. Jos saatavilla ei ole indenttisiä lasien alle asetettavia tukia, voi olla tarpeellista liimata tuet yksitellen jolloin samaa tukimateriaalia voidaan käyttää jokaisen tuen alla identtisen korkeuden varmistamiseksi.

Akvaarion tai lasiterraarion purkaminen onnistuu tarvittaessa helposti partakoneen tai yleisveitsen (”mattoveitsi”) terällä. Kehysakvaariota purettaessa tulee kuitenkin huomioida, että kehykset on leikattava irti, niiden repiminen ja varsinkin vääntäminen voi aiheuttaa lasin reunan lohkeilua erityisesti, koska kehysakvaarion lasien reunoja ei ole usein hiottu lainkaan. Lasit voi liimata uudelleen kokoon silikonijätteiden ja muun puhdistuksen jälkeen.

Lohkeama: Esimerkki siitä miksi kehyksiä ei tule vääntää irti akvaariota purettaessa. Tässä tapauksessa kehykset tosin olivat uretaaniliimalla kiinnitettyä muovia, mutta toisaalta lasilevyn reunat oli konehiottu.

width=160

Lasiterraario +/-

+Valoisa
+Hygieeninen
+Täysin vedenkestävä
+Seinät ohuita
+Mahdollisuus rakentaa halvasta / ilmaisesta jätelasista

-Paino
-Särkymisalttius
-Hankala liikuteltavuus
-Kiipeilypuiden kiinnittäminen
-Ostetun lasin hinta
-Lasin leikkaaminen
-Itsekantava lasiterraario ei voi olla kovin suuri
-Lasiterraarioita ei voi lähtökohtaisesti pinota päällekäin

Levyterraariot

Levyrakenteinen terraario voidaan rakentaa vanerista tai lastulevystä, jotka puupohjaisina valmisteina ovat helposti työstettäviä ja rakenteeltaan iskunkestäviä. Vaneri on valmistettu päällekäin liimatuista puuviiluista, lastulevy on liima-aineella sidottua puupurua. Vaneria on saatavilla muutaman millimetrin paksuuksista lähtien, lastulevyjen paksuudet lähtevät 10 mm:stä. Vaneri on rakenteellisesti huomattavasti saman paksuista lastulevyä kestävämpää, mutta toisaalta lastulevy on yleensä selvästi vaneria halvempaa. Kuivan maan terraariossa levytyypillä ei ole väliä, varsinkaan jos käytetään kehyksiä, mutta levyrunkoista akvaariota rakennettaessa tulee käyttää vaneria.

Vaneria tehdään sekä havu- että lehtipuusta, terraariokäytössä puulajilla ei ole merkitystä. Vaneria ja lastulevyä on saatavilla sekä pinnoittamattomina että pinnoitettuina, pinnoitettujen laatujen ollessa veden / kosteuden kestäviä. Levyjen pintakäsittelystä riippumatta leikkaussaumat eivät ole vedenkestäviä, vaan leikkaussaumassa näkyvä puuaines imee itseensä vettä. Tästä syystä saumat tulee kosteissa oloissa aina suojata silikonilla tai hartsilla, muuten imeytyvä vesi alkaa hajottaa levyjen rakennetta. Erityisesti lastulevy hajoaa tällöin hyvinkin nopeasti käyttökelvottomaksi.

Lastulevy: Pinnoitetun lastulevyn pinta on vesitiivis, mutta saumat ovat arkoja kosteudelle. Ylintä levyä on pidetty kosteassa, jolloin sen rakenne on tuhoutunut käyttökelvottomaksi (muutaman senttimetrin poisto reunasta kuitenkin mahdollistisi tämänkin levyn uusiokäytön). Keskimmäisen levyn vihertävä sävy taas johtuu käytetystä puuaineksesta. Koska levyn pinta on tiivis, puumateriaalin mahdollisella kemikaalipitoisuudella ei ole merkitystä.

width=160

HUOM! Sekä silikoni että hartsi tarttuvat huonosti useimpiin muoveihin. Kumpikaan ei myöskään tartu kunnolla pintoihin, joiden päällyste on molekyylitasolla kuluva tai ”vahamainen” (esimerkiksi likaa hylkivät pinnoitteet). Silikoni ei siten tartu kunnolla joihinkin pinnoitettuihin lastulevyihin tai vanereihin. Jos silikonia aiotaan käyttää levyrakenteisen terraarion saumojen tiivistämiseen tai muuhun kiinnittämiseen, tulee etukäteen varmistaa sen tarttuvuus suunniteltuun levytyyppiin. Filmipintainen vaneri sopii terraarioon oikein hyvin, mutta silikoni pitää siinä valitettavasti heikosti. Filmipintaisen vanerin hinta on myös varsin kallis verrattuna tavalliseen vaneriin, joten yleensä on edullisinta käyttää pinnoittamatonta vaneria.

Terraariokäytössä pinnoittamaton vaneri tai lastulevy ei kuitenkaan toimi sellaisenaan, koska pinta ei ensinnäkään kestä vettä ja imee lisäksi itseensä epäpuhtauksia. Käytännössä levyt voidaan kuitenkin pinnoittaa itse vedenkestäviksi epoksilakalla tai polyesterillä (joihin silikoni tarttuu hyvin), joten mikä tahansa levy käy. Tällöin ei myöskään ole ongelmia saumojen tiivistämisen kanssa. Lastulevyn tapauksessa kannattaa kuitenkin suosia pinnoitettua levyä, koska pinnoitetun levyn leikkaussaumat saadaan viimeisteltyä siisteiksi pinnoitetta vastaavalla reunanauhalla. Reunanauha kiinnitetään saumaan silitysraudalla, joka sulattaa nauhan alapinnassa valmiina olevan liimakerroksen. Ylimenevä nauha poistetaan liimaamisen jälkeen esimerkiksi höylän terällä.

Levyterraarion rakentaminen

Levyterraarion rakentaminen on yksinkertaista ja levyt voi hankkia valmiiksi sahattuina tai sahata itse. Materiaalin optimaalisen käytön ja siten terraarion hinnan osalta kannattaa kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa huomioida vaneri- ja lastulevyjen normaalit yksikkökoot, jotta tarvittavat osat saadaan leikattua mahdollisimman pienestä levymäärästä. Mitä vähemmän kokonaisista levyistä jää hukkapaloja, sitä halvemmaksi terraario tulee, koska puutavaraliikkeet laskuttavat tavallisesti myös valmiiksi leikatut kappaleet kokonaisten levyjen perusteella. Toisin sanoen, mitä suuremmista / pidemmistä yhtenäisistä kappaleista terraario rakennetaan, sitä suurempi on hukkapalojen määrä, koska yhdestä levystä saadaan pahimmillaan leikattua vain yksi osa ja lähes puolet levyn pinta-alasta voi siten jäädä hukkapalaksi. Lisäksi yleisenä oletuksena voidaan pitää levyjen kuljettamista henkilöautolla, joten on erittäin edullista jos kappaleet mahtuvat auton sisälle.

HUOM! LEVYTERRAARION SEINIEN EI TARVITSE OLLA YHTENÄISISTÄ PALOISTA TEHTYJÄ.

Käytännössä suurten yhtenäisten kappaleiden välttäminen tarkoittaa, että esimerkiksi takaseinä tehdään mielellään useammasta kappaleesta (tuuletusritilästä voidaan hyvin tehdä koko takaseinän mittainen, jolloin materiaalia säästyy). Samaten katto ja pohja voidaan tehdä pituussuuntaisista kappaleista. Tukevuuden kannalta sivuseinien kannattaa olla yhtenäiset, mutta sekä pohja ja katto että takaseinä voivat olla kahdesta palasta tehtyjä samassa terraariossa. Pohja käsitellään vesitiiviiksi lasikuidulla, joten saumoista ei ole haittaa. Suuremmissa terraarioissa on yleensä edullista tehdä erillinen vesitiivis pohjalaatikko ja purettavat seinät, joten jäljempänä käsiteltävät kehys- ja kasvihuoneterraariot ovat optimaalisempia vaihtoehtoja (lisäksi niiden paino, käsiteltävyys ja hinta ovat edullisempia).

Esimerkiksi 200x100x200cm kokoinen (pinta-ala 2 m², tilavuus 4000 litraa) 12mm levystä tehty levyterraario. Vanerilevyjen koot ovat normaalisti 1220x2440mm (2,98 m²), eli 200x200cm kokoista takaseinää ei edes voisi tehdä yhdestä kappaleesta.

Takaseinä 1012x2000mm, 2 kpl (takaseinä on koko terraarion pituinen eli 200cm+2*levyn paksuus 12mm)
Sivuseinät 1000x2000mm, 2 kpl
Pohja 2000x1000mm, 1 kpl
Katto 2000x1000mm, 1 kpl
Alaetulevy 2000x200mm, 1 kpl
yläetulevy 2000x100mm, 1 kpl

Levyjen pinta-ala on yhteensä 12,65 m², mutta kokonaisia levyjä tarvitaan 6 kpl (yksi levy jokaiseen kappaleeseen lukuunottamatta etulevyjä) ja ostettavan vanerin määrä on siten 17,86 m². Eli 5,2 m² (29%) levyistä menee hukkaan. Hukkapaloista voi tietysti tehdä terraarioon tasoja tai piilopaikkoja, mutta lähtökohtainen hävikki on kuitenkin varsin suuri. Leikattujen osien ollessa 200cm pitkiä kuljetuskaan ei onnistuisi kovinkaan helposti ilman kattotelinettä tai peräkärryä.

Koska 200cm pituinen ja korkuinen terraario on ääreismitoiltaan niin suuri, ettei materiaalihävikkiä saada järkevästi pienennettyä leikattujen kappaleiden kokoa ja määrää muuttamalla, voi olla syytä harkita terraarion mittojen muuttamista mahdollisuuksien mukaan. Esimerkin tilanteessa terraarion pituus ja korkeus voidaan kasvattaa 244cm asti ilman, että osiin tarvittavien levyjen määrä nousee (HUOM! Leveyttä voisi kuitenkin kasvattaa vain 2 cm vähennettynä sahanterän leveydellä, jos alaetulevyn korkeutta ei vähennetä.) Suurennetun terraarion mitat olisivat esimerkiksi 240x102x220cm, pinta-ala 2,49 m² ja tilavuus 5385 litraa, mutta tarvittavien levyjen määrä edelleen 6 kpl eli terraarion hinta pysyisi samana. Käytetyn levyn pinta-ala olisi tällöin 15,44 m² ja hävikki 2,4 m² (vajaa 14%).

Toisaalta, jos terraarion leveyden haluttaisiin olevan enemmän kuin 102cm, mutta enintään 122cm, levyntarve kasvaisi yhdellä kokonaisella levyllä, mistä leikattaisiin ainoastaan ala- ja yläetulevyt. Jos leveyttä halutaan yli 122cm, hävikin määrä nousee merkittävästi.

Esimerkiksi 200x150x200cm (pinta-ala 3 m², tilavuus 6000 litraa):

Takaseinä 1012x2000mm, 2 kpl
Sivuseinät 1000x2000mm, 2 kpl + 500x2000mm, 2 kpl
Pohja 2000x1000mm, 1 kpl + 500x2000mm 1 kpl
Katto 2000x1000mm, 1 kpl+ 500x2000mm 1 kpl
Alaetulevy 2000x200mm, 1 kpl
yläetulevy 2000x100mm, 1 kpl

Tarvittavan levyn määrä on 16,65 m². Etulevyt saadaan edelleen muiden kappaleiden sivutuotteena, mutta kokonaisia levyjä tarvitaan 8 kpl. Hävikki olisi 7,16 m² (30%).

Kun tarkastelun kohteena on huomattavan iso terraario, seinäpinnat joudutaan pakosta tekemään useammasta osasta. Samaa periaatetta voidaan kuitenkin noudattaa myös pienempien terraarioiden kanssa. Tällöin hukkamateriaalin määrää voidaan vähentää merkittävästi, vaikka terraarion mittoja ei muutettaisi.

Esimerkiksi 150x70x70cm (1,05m², 735 litraa) terraario:

Takaseinä 1524x700mm, 1 kpl
Sivuseinät 700x700mm, 2 kpl
Pohja 1500x700mm, 1 kpl
Katto 1500x700mm, 1 kpl
Alaetulevy 1500x200mm, 1 kpl
yläetulevy 1500x100mm, 1 kpl

Jos kyseinen terraario halutaan väkisin tehdä perinteisen kaavan mukaan yhtenäisistä kappaleista, hukkamateriaalin määrä on kestämätön. Tarvittavien levyjen pinta-ala on 4,6m², mutta kokonaisia 1220x2440mm levyjä tarvitaan 3 kpl eli 8,93m². Hukkapaloja syntyy 4,33m² (48%), eli terraarion materiaaliarvo on puolet ostettujen levyjen hinnasta.

Osa seinistä voidaan kuitenkin tehdä useammasta kappaleesta:

Takaseinä 1220x700mm, 1 kpl + 304x700mm, 1 kpl
Sivuseinät 700x700mm, 2 kpl
Pohja 1500x610mm, 1 kpl + 1500x90mm, 1 kpl
Katto 1500x610mm, 1 kpl + 1500x90mm, 1 kpl
Alaetulevy 1500x200mm, 1 kpl
yläetulevy 1500x100mm, 1 kpl

Tällöin kokonaisia levyjä tarvitaan 2 kpl ja hukkamateriaalin määrä on vain 1,35m² (vajaa 23%), josta 1,15m² on yhtenä 122x94cm palana. Terraarion mittojen ja levyjen leikkaamisen suunnittelu kannattaa siten tehdä vaikka ruutupaperilla käyttäen pohjana kokonaisia levyjä kuvaavia kaavoja.

HUOM! MITOITUKSESSA TULEE HUOMIOIDA SAHANTERÄN LEVEYS, eli muutama millimetri katoaa jokaista leikkaussaumaa kohden. Jos sahauslinjat merkitään levyihin valmiiksi eikä mitoitusta tehdä jokaisen sahauksen jälkeen, seurauksena voi olla mitoitusvirhe ja levyjen välisiä rakoja. Ylläolevassa esimerkissä terän leveys tulisi lisätä pohjan ja katon kakkospalojen leveyteen.

Osien sovittaminen vanerilevyn mittoihin: Edellä mainitun 150x70x70cm terraarion osat 1220x2440mm vanerilevyistä leikattuna, kun takaseinä, pohja ja katto tehdään kahdesta kappaleesta. Käyttökelvottomien kakkoslevystä syntyvien hukkapalojen määrä on erittäin vähäinen, mutta materiaalia jää kuitenkin ylitse varsin paljon.

Vanerilevyn mitat suunnittelun pohjana

Osien sovittaminen vanerilevyn mittoihin II: Koska 1220x2440mm levyjä joudutaan kuitenkin ostamaan 2 kpl, voidaan terraario vaihtoehtoisesti rakentaa isommaksi samalla hinnalla. Kuvan terraarion mitat olisivat 174x70x70cm (1,22m², 852 litraa). Takalevyn kakkoskappaleen pituus on 70cm, joten se voisi teoriassa olla myös pystyssä (174+70=244cm), jolloin ensimmäisestä levystä jäisi ylitse yksi suorakulmainen kappale. (Mutta tässä on taas huomioitava sahanterän leveys...)

Vanerilevyn mitat suunnittelun pohjana

Osien sovittaminen vanerilevyn mittoihin III: Kahdesta levystä rakennettavan terraarion kokoa voidaan edelleen suurentaa, jos leveyttä kasvatetaan korvaamalla alaetulevy lasisella etulevyllä. Pohjalla viihtyvien eläinten tarkkailun kannalta tämä on näkyvyyttä parantavana parempi ratkaisu, mutta edellyttää yleensä lasiovien alakiskon asentamista etulevyn eteen pohjalevyn päälle eli lasia kuluu enemmän. Lasin hinta on vanerin hintaa korkeampi, mutta sitä ei toisaalta tarvitse ostaa kokonaisina levyinä. Kuvan terraarion mitat olisivat 174x82x70cm (1,43m², 998 litraa). Levyä menee hukkaan vain 0,54m² eli 9% kokonaishankinnasta. Verrattuna perinteisen kaavan mukaan yhtenäisistä kappaleista tehtyyn 150x70x70cm versioon, tämä ratkaisu olisi vanerin osalta 1/3 halvempi ja terraarion koko pohjapinta-alan ja tilavuuden osalta noin 36% suurempi.

Vanerilevyn mitat suunnittelun pohjana

Ottaen huomioon kokonaisten levyjen mitat ja mahdollisuus tehdä seinät useammasta kappaleesta, levystä rakennettavan terraarion mitoitus voidaan tehdä muuten samalla tavalla kuin akvaariossa. Koska sivuseinien saumojen ei kuitenkaan tarvitse kestää ulospäin suuntautuvaa painetta (paitsi jos ollaan tekemässä vanerirakenteista akvaariota), voidaan mitoitusta muttaa siirtämällä pohjalevy sivuseinien alle. Tällöin levyjen saumat ovat näkyvissä terraarion sivuilla, joten mikäli saumat vuotavat, vuoto on helposti havaittavissa sen sijaan että neste vuotaisi terraarion pohjan alle.

Levyrakenteisissa terraariossa yläetulevy on sitä olennaisempi, mitä pidempi ja mitä ohuemmasta levystä tehty terraario on kyseessä, koska katon etureuna alkaa helposti taipua alaspäin, erityisesti jos katolla on painoa. Yläetulevyksi voidaan asettaa joko levystä leikattu suikale tai massiivipuinen rima. Suikaleen ei tarvitse olla 20-40mm korkeampi, mutta toisaalta sillä voidaan helposti peittää näkyvistä valaistuslaitteet. Koska valoa läpäisemätön levy on rakennusmateriaalina pimeää, terraarioiden sisälle on normaalisti järjestettävä valaistus. Alaetulevy voidaan tehdä levystä, jolloin liukuovet on helppo asentaa levyn päälle, tai pienempien maassa viihtyvien lajien tapauksessa lasista, jolloin koko terraarion pohja on vaikeuksitta näkyvissä. Etulevyjen pituus olisi esimerkissä 980mm materiaalista riippumatta.

Tuuletusaukkojen tekeminen levyyn onnistuu helposti reikäsahalla, teriä on saatavilla normaalisti halkaisijaltaan n. 25mm – 85mm reikiä varten. Reikiä voidaan porata useampia rinnakkain. Siistin lopputuloksen saamiseksi reikien poraaminen tehdään levyn molemmilta puolilta, jos poraus tehdään loppuun asti vain toiselta puolelta, reiän reunat rispaantuvat erittäin epäsiistiksi. Levyterraarioiden vahvuus on mahdollisuus pinota niitä suoraan toistensa päälle, joten tuuletusaukot olisi lähtökohtaisesti laitettava sivu- ja takaseiniin. Myös valaistuslaitteet ovat pääsääntöisesti terraarion sisäpuolella samasta syystä. Kattoon voidaan myös tehdä verkkoalue, jolloin terraariossa voidaan käyttää tarvittaessa ulkopuolisia valaisimia. Ylipäätään ”tarpeettomien” tuuletusaukkojen peittäminen onnistuu helposti esimerkiski pahvilla, mutta niiden lisääminen valmiiseen ja sisustettuun terraarioon on huomattavasti työläämpää. Koska heikko ilmanvaihto aiheuttaa muutenkin helposti ongelmia, tuuletusreikiä on siten hyvä tehdä riittävän paljon jo rakennusvaiheessa.

Levyterraario on itsekantava, joten mitä suurempi (ennenkaikkea korkeampi) terraario on kyseessä, sitä paksumpaa levyn tulisi olla. Paksumpi levy kuitenkin tarkoittaa korkeampaa hintaa ja painoa, jotka ovat tarpeettomia terraarion rakennusmateriaalin keskeisten ominaisuuksien eli eläinten, lämmön ja kosteuden karkaamisen eston kannalta. Levyrakenteisen terraarion levyjen paksuus ja siten hinta ja paino saadaan pidettyä mahdollisimman alhaisena rakentamalla terraario kantavaan kehykseen, jota tarkastellaan jäljempänä.

Levyjen sahaaminen

Mikäli levyt hankitaan lautatarhasta, ne voidaan tilata valmiiksi mittojen mukaan sahattuina. Sahauspalvelun hinnat vaihtelevat, joten mikäli levyjen kuljetus onnistuu, sahaaminen voi olla merkittävästi edullisempaa suorittaa itse.

Levyjen sahaaminen käsisahalla tai käsivaralla pideltävällä sähkö/moottorisahalla voidaan unohtaa, leikkaussaumat on saatava täysin suorakulmaisiksi ja tasaisiksi. Käytännössä leikkaamiseen tarvitaan pyörösaha, joko pöytämallinen sirkkeli tai käsisirkkeli.

HUOM! Käsisirkkelin kanssa on erittäin olennaista tarkistaa leikkaussauman täsmällinen etäisyys ohjauslevyn reunasta harjoitusvedolla ennen kuin aletaan leikkaamaan varsinaisia levyjä. Mitta-asteikkoon ei kannata luottaa, vaan vaan todellinen etäisyys mitataan tuen reunasta todelliseen leikkaussaumaan.

Pöytäsirkkelissä on valmiina levyä ohjaavat pöytään asennetut tuet, käsisirkkeleissä on yleensä säädettävä tuki, jolla saha voidaan tukea levyn reunaan. Ongelmana kummassakin sirkkelityypissä on isojen kappaleiden leikkaaminen, koska tällöin tukien säätövara ei riitä. Myöskään päästään murtuneen tai muuten vinon levyn leikkaaminen tukien avulla ei onnistu. Pöytäsirkkelin kanssa tämä on ongelmallista, käsisirkkelin tapauksessa ratkaisu on kuitenkin helppo. Sirkkelistä poistetaan säädettävä tuki, ja se tuetaan leikkaussauman suuntaisesti asetettuun lautaan tai levysuikaleeseen, joka on asennettu paikalleen liimauspuristimilla. Vaihtoehtoisesti, ohjaussuikaleen päällä voidaan seistä (joko leikkaaja itse tai avustaja) ja leikattavan levyn ja ohjauskappaleen väliin kannattaa sijoittaa esimerkiksi kumilenkkejä joiden kitka estää tukea liukumasta kun sahaa painetaan sitä vasten. Itse asiassa, käsisirkkelin kanssa ei yleensä edes kannata käyttää säädettävää ohjainta, joka on usein epävarma, vaan saha on käytännöllisempää tukea improvisoituun ohjaimeen. (Lisäksi levyyn kannattaa vetää kynällä varsinainen leikkausviiva, jolloin tuen pysyminen paikallaan on todettavissa.).

HUOM! Levyjä sirkkelillä sahattaessa tulee käyttää kuulo- ja hengityssuojainta.

Levyjen sahaaminen: Puristimilla kiinnitetty tai muuten tuettu tukikappale on kätevä ja riippumaton levyn reunojen etäisyydestä ja suoruudesta. Sama periaate toimii lasilevyjä leikatessa. HUOM! Leikkausviivoja ei tule piirtää samalla kertaa, vaan aina yksitellen mitaten uudelleen levyn reunasta. Tämä siksi, että sahanterän paksuus vähentää pari milliä leikkaussaumaa kohden, eli lopputuloksena voi muuten olla alimittaisia kappaleita, joiden väliin jää yhtä tai kahta leikkaussaumaa vastaava rako. Ja kuvasta poiketen, leikkaaminen tulee tehdä niin, että leikkaussauman alla on riittävästi tyhjää tilaa...

width=160

Suojainten käyttö: FFP2-tasoisia hengityssuojaimia. Suojaimia on saatavilla sekä uloshengitysventtiilillä että ilman, käytössä niillä ei ole juuri eroa. Suojaintyyppi on pölysuodatin eli se poistaa mekaaniset hiukkaset, mutta ei kemiallisia höyryjä, ja sitä tulee käyttää aina hiottaessa ja sirkkelillä tai kulmahiomakoneella materiaaleja leikattaessa. Kuvassa olevaa käytettyä suojainta käytettiin metallia käsiteltäessa, joten likaantuminen on selvästi havaittavissa, puusta tuleva pöly on vastaavassa tilanteessa lähes valkoista eli suodattimen teho ei näy samalla tavalla. Jos suojainta ei olisi käytetty, suurin osa näkyvästä pölystä olisi siis joutunut hengityselimistöön. Suojaimet maksavat n. 1,5 euroa / kpl.

width=160

Levyterraariot kootaan ruuveilla. Ruuvien käyttö edellyttää reiken poraamista, mikä on sitä tarkempaa, mitä ohuempi levy on kyseessä ja mitä pidempiä ruuveja käytetään. Käytännössä reikien poraaminen on rakentamisessa se vaihe, missä tapahtuu eniten vahinkoja, toisaalta vahingot on helppo korjata poraamalla uusi reikä hieman sivuun ja pakkeloimalla levyjen pintaan mahdollisesti syntyneet vauriot umpeen.

Reikien tulisi siis olla mahdollisimman suorassa keskellä levyä. Käsiporalla porattaessa poran suorakulmainen asemointi on hankalaa, mutta onnistuu pienellä harjoittelulla tai poraustuen käytöllä. Ruuveina käytetään puuruuveja. Normaalin kaavan mukaan kootuissa terraariossa ruuvien kannat ovat terraarion sivuilla, pohjan alla, katon päällä ja takana, joten ruuvinkantojen ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta levyn pinnan tulee pysyä tasaisena. Tästä syystä käytetään uppokantaisia ruuveja. 10mm levyä käytettäessä ruuvit eivät käytännössä voi olla 4,2mm paksumpia ja pituudeksi riittää 32-38mm. Ruuveille porataan aloitusreikä, joka on halkaisijaltaan noin puolet ruuvin halkaisijasta.

Pintakäsittely

Kun terraarion runko on koottu, rakennelma viimeistellään kosteudenkestäväksi. Jos käytetty levy oli valmiiksi pinnoitettua, ainoastaan terraarion sisäsaumat tarvitsee tiivistää silikonilla. Lisäksi lakalla tai hartsilla voidaan käsitellä myös tuuletusaukkojen reunat. Jos käytetty levy taas on pinnoittamatonta, terraarion sisäpuoli sivellään kauttaaltaan epoksilakalla tai polyesterillä, jolloin siitä saadaan täysin vesitiivis, terraarion pohjalla voidaan tällöin pitää vaikka pysyvää vesikerrosta. Jos terraariossa ei pidetä kosteaa pohjamateriaalia, saumoja ei ole välttämätöntä tiivistää lainkaan, edellyttäen että levyjen mitoitus on niin tiivis, ettei hienojakoinen pohjamateriaali vuoda ulos terraariosta. Kuivan terraarion sisäpuoli voidaan maalata puupinnoille tarkoitetulla maalilla, jolloin pinnata saadaan tiivis eikä levy ime itseensä kosteutta.

HUOM! Silikonin tavoin polyesteri / hartsi ei tartu kunnolla muoviin eikä muovitettuun levyyn, joten pinnoitetun levyn kanssa sitä ei voi yleensä käyttää.

Silikonilla tiivistetyt sisäsaumat voidaan tarvittaessa leikata auki partakoneen terällä tai mattoveitsellä, jolloin terraario voidaan kuljetusta varten purkaa levyiksi. Sen sijaan polyesterillä kauttaaltaan pinnoitetun terraarion purku ei onnistu yhtä helposti, vaan ruuvien poistamisen jälkeen levyt on irrotettava toisistaan vasaralla. Tällöin levyjen reunat saattavat repeillä. Koska mahdolliset repeämät ovat sisäpuolella, ne saadaan paikattua vesitiiviksi uudella hartsauksella terraarion kokoamisen jälkeen, jolloin haitta on ainoastaan esteettinen.

Pintakäsittelyn kuivumisen jälkeen terraarioon liimataan / ruuvataan liukuovien kiskot ja tuuletusaukkojen verkko kiinnitetään ulkopuolelta reikien päälle. Verkkona voidaan käyttää tapauksesta riippuen laminoitua hyttysverkkoa, muoviverkkoa, metalliverkkoa tai reikäpeltiä. Verkko voidaan kiinnittää liimaamalla, niittaamalla tai ruuvaamalla.

Levyrakenteisen ruuveilla kootun terraarion johtojen läpiviennit ovat monipuolisemmin järjestettävissä kuin lasiterraarioissa. Johdot voidaan vetää läpi seinälevyyn vapaasti valittavaan kohtaan poratusta johdon kokoisesta reiästä irrottamalla pistotulppa. Vastaava reikä voidaan porata levyn reunaan kokoamisvaiheessa, jolloin pistotulppaa ei tarvitse irrottaa, mutta johdon ja laitteen irrottaminen terraariosta edellyttää levyn ruuvaamista irti. Johto voidaan pistotulppaa irrottamatta vetää läpi myös tuuletusverkon reunasta, jolloin laitteen poisto edellyttää verkon osittaista irrottamista. Tuuletusaukon reunaan tai varta vasten johtojen läpivientiä varten tehdyn pistotulpan mentävän aukon päälle ruuvataan erillinen levysuikale, minkä reunassa on reikä kaapelille. Johdolle sopiva reikä voidaan porata myös sivuseinän etureunaan, jolloin pistotulppaa ei tarvitse irrottaa ja liukuovi lukitsee johdon paikalleen. Tämä vaihtoehto on kuitenkin epäesteettinen ja edellyttää yleensä ovien lukitsemista liikkumattomiksi. Jos lukkoa käytetään, ohut ja litteä johto voidaan yhtä hyvin vetää suoraan oven ja sivuseinän välistä, hyvin harva eläin pystyy karkaamaan syntyvästä 3-4mm raosta.

Levyterraario +/-

+Helppo rakentaa
+Suhteellisen halpa
+Voi pinota päällekäin
+Seiniin voi kiinnittää kiipeilypuita yms ruuveilla

-Pimeys
-Suurikokoisia levyjä voi olla vaikea kuljettaa, hartsilla käsiteltyä terraariota ei voi purkaa

Kehysterraariot

Edelläkäsiteltyjen lasi- ja levyterraarioiden rakenne on itsekantava, eli terraarion rungon tulee kestää sekä oma painonsa että kattoon sijoitettavien valaisimien ja muiden esineiden paino. Jos terraariot on tarkoitettu pinottaviksi suoraan päällekkäin, tulee rakenteen kestää vielä yläpuolellakin olevien kokonaisuuksien painot. Tästä syystä käytetyn levyn paksuus muodostuu usein turhan suureksi, jolloin sekä materiaalien hinta että paino nousevat tarpeettoman korkeiksi.

Terraarioon voidaan kuitenkin rakentaa kantava kehys, tällöin varsinaisen seinämateriaalin ei tarvitse kestää lainkaan painoa vaan sen ainoa tehtävä on estää eläinten ja lämmön / kosteuden karkaaminen. Seinämateriaalina käytetty lasi tai vaneri voi tällöin olla mahdollisimman ohutta, ja lisäksi seiniin voidaan käyttää myös muovilevyä tai pleksiä, jotka eivät sovellu sellaisenaan terraarion runkomateriaaleiksi. Terraarion kehys voidaan rakentaa joko puusta tai alumiiniputkesta. Alumiiniputkesta saadaan siisti lopputulos, mutta materiaalin hinta muodostuu korkeaksi.

Kehysterraario on kuitenkin kaikkein käytännöllisintä rakentaa verkkoseinäiseksi, jolloin hinta, liikuteltavuus ja valoisuus muodostuvat optimaalisiksi. Lämmön ja kosteudeneristys hoituu tarvittaessa läpinäkyvällä muovikalvolla, jolloin saadaan kasvihuoneterraario.

Verkkorakenteisen terraarion läpinäkyvistä seinistä on valaistuksen lisäksi etua myös eläinten viihtyvyyden kannalta, koska niillä on terraariostaan laajemmat näkymät ulkopuolelle. Nähdessään ihmisten, muiden eläinten tai televisiokuvan liikettä huoneessa, toisissa terraarioissa tai ulkona, eläimet pysyvät valppaina ja tarkkailevat aktiivisemmin ympäristöään, millä on yleisesti suotuisa vaikutus (”positiivinen stressi”). Tosin poikkeuksiakin on, esimerkiksi toisia matelijoita tai sammakkoeläimiä saalistavaa lajia ei kannata sijoittaa toisen läpinäkyvän terraarion viereen seiniä päin tehtävien hyökkäysten estämiseksi (terraarioiden väliin pahvi), ja saman lajin territoriaalisia uroksia ei myöskään sovi asuttaa vierekkäin, koska se stressaa eläimiä. Sen sijaan jos ne näkevät tietystä kohdasta toisensa huoneen vastakkaisilta puolilta, tilanne ei ole liian kärjistetty. Myös vierekkäin asuvien eläinten huomattava kokoero tai terraarioita turhan innokkaasti seuraava koira voi pelottaa pienempiä eläimiä. Samoin aran lajin terraarion sijoittaminen turhan vilkkaasti liikennöityyn kohtaan asunnossa saattaa turhaan stressata sitä.

Verkkorakenteinen terraario on erittäin käytännöllinen vaihtoehto suurten eläinten asuttamiseen. Verkolla saadaan luotua erittäin suuri tila helposti ja halvalla ja lisäksi itse rakentaminen on hyvin helppoa, koska mitoitus ei ole millintarkkaa eikä vaadi erikoistyökaluja. Verkkoterraario voidaan nopeasti purkaa ja kuljettaa tai säilyttää osina, joten sen liikuttelu on purettuun levyterraarioonkin verrattuna huomattavasti helpompaa.

Verkko/Kasvihuoneterraarion rakentaminen

Verkkoterraario on periaateessa suurikokoinen lintuhäkki, jossa pohjalaatikkoon on yhdistetty verkosta rakennettu yläosa. Koska Suomen olosuhteissa normaalihuoneistojen sisälämpötila ja / tai ilmankosteus on usein liian matala, terraarion sisäolosuhteet halutaan saada poikkeamaan ympäristöstä. Tämä onnistuu ympäröimällä verkko ulkopuolelta muovikalvolla, joka eristää lämpöä ja kosteutta samalla tavalla kuin kevytrakenteinen kasvihuone.

Verkkoterraario: Kuvan terraarion mitat ovat 100x72x55cm, pohjapinta-ala 0,7 neliötä, tilavuus 396 litraa ja paino 10 kg. Terraario on rakennettu höyläämättömästä kuusirimasta, muoviverkosta ja lasikuidusta, ovena on liukulasiovet. Mallin mukaisia terraarioita voi pinota päällekäin. Kyseinen terraario on tarkoitettu käytettäväksi aurinkohäkkinä, joten muovikalvoa ei ole kiinnitetty seiniin.

width=160

Käsiteltävyys: Pienestä koosta johtuen kyseisen terraarion käsittely ja kuljettaminen onnistuu kokonaisena, joten se on rakennettu kiinteäksi. Verkko on kiinnitetty nitojalla. Tarvittaessa purku onnistuu kuitenkin helposti irrottamalla naulat ja niitit hohtimilla, minkä jälkeen terraario voidaan kuljettaa Ikea-tyyliin litteänä pakettina

width=160

Lämmitys: Lämpölampun kiinnitystä varten sopivalle korkeudelle on helppo asentaa puurima. Myös kiipeilypuiden asemointi on helppoa vastaavien rimojen avulla. (Ulkokäytössä lamppua ei pääsääntöisesti tarvita, ja lamppua ulkona käytettäessä lämmitettävä pääty -sivuseinä ja osa kattoa- tulee suojata sateelta muovilla.)

width=160

Verkon kiinnitys: Tässä tapauksessa verkko yksinkertaisesti nidottiin paikalleen. Jos kuvan terraariossa joudutaan käyttämään muoveja, muovi nidotaan pystyrimojen ulkopinnalle jolloin se on riman paksuuden verran irti verkosta. Katossa rakoa ei tarvita ja takaseinään voidaan helposti kiinnittää tarvittavat spacer-rimat. Niitäkään ei käytännössä tarvita, jos hoidettava eläin ei aktiivisesti kiipeile verkossa.

width=160

Lasikuitupohja: Kuvan terraarion pohjalevy on tehty kokonaisuudessaan lasikuidusta, mikä vähentää jonkin verran painoa verrattuna vaneripohjaan. (Hinnan kannalta lasikuitupohjassa ei kuitenkaan ole järkeä ja lasikuidulla pinnoitettu vaneripohjalevy toimii yhtä hyvin). Pohjalaatikko on täysin vesitiivis, mikä ulkokäytössä tulee huomioida sadeilmalla. Toisaalta, pohjaan voidaan tehdä tyhjennysreikä, koska lasikuiturakenne voidaan tarvittaessa paikata täysin saumattomasti.

width=160

Purettavuus: Toisen vastaavan tyylisen kasvihuoneterraarion pohjalaatikko, joka terraarion korkeudesta johtuen on pikairrotettava. Kuten kuvasta näkyy, puhdistuksen kannalta suuremman terraarion purettavuus on erittäin edullista. (Kuvan terraario on malliltaan korkea, ja pohjan sisäpuolella olevien poikkipuiden tarkoitus on helpottaa kiipeilypuiden asemointia ja toisaalta estää nesteiden leviäminen koko pohjan alueelle. Pohja on myös tässä tapauksessa pelkkää lasikuitua ja mustat jäljet ovat valuvaiheessa sanomalehdistä tarttuneita paloja - hartsi on läpikuultavaa.)

width=160

Verkkoterraario rakennetaan periaatteessa samalla tavalla kuin kehysterraario, tosin sillä erotuksella, että siinä on aina erillinen pohjalaatikko (tämä on tosin erittäin suositeltavaa myös levyseinäisessä kehysterraariossa), kun taas kehyksiin koottu levyseinäinen terraario on normaalisti tavallisen levyterraarion kaltainen yhtenäinen rakenteellinen kokonaisuus. Verkkoterraarion pohjalaatikko voidaan tehdä vanerista tai lastulevystä. Mikäli levy on pinnoitettua, saumat suojataan silikonilla ja leikkauspinnat polyesterillä. Jos levy on pinnoittamatonta, se käsitellään sisäpuolelta kauttaaltaan polyesterillä, jolloin siitä saadaan täysin vesitiivis. Yläosa kiinnitetään pohjalaatikkoon esimerkiksi kulmaraudoilla ja ruuveilla. Käytännössä kiinnitystapoja on useita ja kiinnityksen tukevuus on ensisijaisesti sidoksissa terraarion kokoon, käyttötarkoitukseen ja sisustusmateriaalien kiinnitystapaan.

Yläosan runko rakennetaan puurimoista, esimerkiksi 50mm x 20mm rima on sopivaa. Jos kehikko on huomattavan suuri, voidaan käyttää järeämpää materiaalia. Kehikko on mahdollista tehdä myös alumiiniputkista, mutta tällöin hinta muodostuu merkittävästi korkeammaksi ja rakentaminen on vaativampaa. Verkkoterraariossa voidaan käyttää joko normaaleita lasisia liukuovia tai saranoilla avattavia ovia. Saranaovissa voidaan käyttää verkkoa / muovia, joten niiden hinta on lasiovia halvempi. Toisaalta, terraarion edessä on oltava riittävästi tilaa ovien aukaisemiseen.

Terraarion koosta ja asutettavista lajeista riippuen verkkona voidaan käyttää joko laminoitua hyttysverkkoa, muoviverkkoa tai muovitettua teräsverkkoa. Mikäli käytetään paljasta teräsverkkoa, sen tulisi olla ”minkkiverkkoa” eli nelikulmaisilla silmillä varustettua verkkoa, jossa jokainen lankojen leikkauspiste on hitsattu. Hygieenisyyden ja purkautumattomuuden lisäksi minkkiverkon ulkonäkö on merkittävästi parempaa kuin ns. kanaverkon.

Verkon silmäkoko on sidoksissa eläinten kokoon. Silmien tulee olla niin pieniä etteivät eläimet voi työntää päätään tai raajojaan silmien lävitse, koska tällöin riskinä on karkaamisen lisäksi kiinnijuuttuminen, mikä saattaa metalliverkon kanssa aiheuttaa haavoja ja luunmurtumia. Toisaalta, verkon silmien tulee kuitenkin olla suuria, että mikäli eläinten varpaat tai pelkät kynnet mahtuvat silmien läpi, kuten on tilanne kaikkien muiden verkkojen kuin hyttysverkon tapauksessa, eläimellä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia vetää varpaitaan ulos ja irrottaa otettaan verkosta. Jos verkon silmät ovat liian ahtaita, riskinä ovat jälleen luunmurtumat.

Murtumat uhkaavat käytännössä kiipeileviä liskoja, jotka voivat äkkinäisten liikkeiden seurauksena murtaa varpaitaan mikäli ne juuttuvat kiinni verkkoon. Verkon ominaisuudet eivät vastaa luonnollisia materiaaleja, joihin eläin ei käytännössä voi jäädä kynsistään kiinni vaan pystyy aina välittömästi irrottamaan otteensa niin halutessaan. Esimerkiksi karkeakaarnaisessa puussa iguaani pysyy paikallaan erittäin jämäkästi niin halutessaan, mutta pystyy kuitenkin silmänräpäyksessä irrottamaan otteensa vapauttamalla kyntensä ja hyppäämään pois puusta. Iguaanin kynnet tai varpaat eivät käytännössä voi takertua puun kaarnaan tai oksiin niin ettei välitön otteen irrottaminen olisi mahdollista.

Sen sijaan ahdassilmäisessä verkossa silmän lävitse työnnetyt kynnet ja varpaankärjet voivat juuttua kiinni, vaikka lisko vapauttaisikin kyntensä. Tällöin yksittäinen varvas ei irtoakaan välittömästi verkosta, vaan liskon täytyy irrottaa se jalkaansa hieman ravistamalla. Rauhallisessa liikkumisessa tästä ei ole varsinaisesti haittaa, mutta äkkinäiset liikkeet, erityisesti verkosta alas hyppääminen voivat aiheuttaa murtumia koko eläimen painon kohdistuessa pahimmillaan yhteen kiinni juttuneeseen varpaaseen. Tämän estämiseksi verkon silmäkoon tulisi aikuisella iguaanilla olla esimerkiksi 10x10mm.

Verkko kiinnitetään ulkopuolelta yläosan rimoihin sinkilänaulaimella tai ruuveilla. Jos terraariosta halutaan mahdollisimman siisti, runkorimojen päälle voidaan ruuvata ohuemmat puu-, muovi-, tai alumiinilistat, jotka samalla pitävät verkon paikallaan. Jos terraariota on tarkoitus purkaa, rimat ja ruuvit ovat paljon sinkilöitä käytännöllisempiä.

Terraario olisi tälläisenä valmis käyttöön, edellyttäen että sijoitushuoneen yleislämpötila olisi sopiva. Koska näin ei yleensä ole, terraarion seinät täytyy vielä eristää muovilla. Muoviksi kelpaa mikä tahansa paksu muovikalvo, mitä paksumpaa muovia käytetään sitä parempi on lämmöneristyskyky. Käytännössä muovin tulisi terraarion valoisuuden opimoimiseksi olla mieluiten läpinäkyvää, eli kasvihuoneisiin ja rakennustöihin tarkoitettu 0,20mm vahvuinen PE-muovikalvo hyvä vaihtoehto.

Muovin tarkoituksena on siis eristää lämpöä ja kosteutta, verkko taas pitää eläimet terraarion sisällä. Suurin osa terraarioeläimistä ei tuhoa muovia vaikka se olisi asennettu suoraan verkon ulkopuolelle. Tämä siksi, että ainoastaan järeämmillä kynsillä varustetut kiipeilevät lajit voivat puhkoa muovia, mutta toisaalta niillä ei ole juurikaan taipumusta aktiivisesti kiipeillä pystysuoria verkkoseiniä pitkin. Eli toisin sanoen, mikäli eläimet eivät koske muoviin, ne eivät sitä myöskään tuhoa. Käärmeiden, sammakkoeläinten ja pienempien liskojen terraarioissa muovi voidaan siten asentaa suoraan verkon päälle ja kiinnittää sinkilöillä tai samalla listalla ja ruuveilla kuin itse verkkokin. Sinkilöitä käytettäessä verkko kiinnitetään ensin, ja muovi sen päällä suhteellisen harvoilla nittauksilla, jotta se voidaan tarvittaessa uusia mahdollisimman helposti.

Kiipeilevien liskojen, eli käytännössä iguaanien ja agamien ja muuten seiniin mahdollisesti nojailevien isompien liskojen eli varaanien ja teijujen terraariossa on kuitenkin parempi sijoittaa muovi parin sentin päähän verkosta. Tämä onnistuu yksinkertaisesti asentamalla runkorimojen päälle kiinnitetyn verkon päälle parin sentin paksuinen rima (riman ei tarvitse olla yhtenäinen), johon muovi kiinnitetään. Tällöin muovikalvo on riman paksuuden päässä verkosta eli käytännössä eläinten kynsien ulottumattomissa. Kasvihuonemuovi on sen verran kestävää, ettei kevyt kynsikontakti puhko sitä, ja muutamilla pikkurei’illä ei sitäpaitsi ole merkitystä.

Muoviin leikataan haluttuihin kohtiin sopivat tuuletusaukot, minkä jälkeen terraario on teknisesti valmis käyttöön.

Verkko/Kasvihuoneterraario +/-

+Halpa
+Kevyt
+Erittäin helppo rakentaa
+Helppo liikutella ja purkaa osiin
+Voidaan rakentaa erittäin suureksi ilman vaikutusta edellisiin kohtiin
+Valoisuus
+Ilmanvaihto vapaasti säädettävissä
+Voi pinota päällekäin

-Ulkonäkö

Lasikuituterraariot

Lasikuidusta voidaan rakentaa sekä sekä kilpikonna-altaana käytettävä allas tai suorakulmainen lasiovilla varustettu terraario. Lasikuiturakenteen etuna muihin materiaaleihin verrattuna on, että se voidaan korjata saumattomasti ja lisätty materiaali on käytännössä yhtä kappaletta aikaisemman kanssa. Lasikuiturakennetta voidaan siten vapaasti muokata poraamalla reikiä tai leikkaamalla aukkoja, koska ne voidaan tarvittaessa korjata täydellisesti. Mikäli lasikuitu murtuu, se voidaan samalla tavalla korjata, joten lasikuituterraario on käytännössä tuhoutumaton. Lasikuiturakenne on lisäksi iskunkestävää ja kevyttä, eli terraariota on helppo siirrellä. Vesialtaana käytetyssä lasikuiturakenteessa ei ole saumoja jotka voisivat revetä tai vuotaa, joten lasikuituinen allas voidaan tehdä huomattavan kevytrakenteiseksi ilman särkymisvaaraa.

Lasikuiturakenteinen terraario voidaan rakentaa joko muotin ympärille yhtenä kappaleena tai koota osista. Lopputulos on lujuuden kannalta sama, mutta osista kokoamalla pääsee käytännössä jonkin verran helpommalla.

Muottia käytettäessä terraarion muodon on oltava ämpärimäisesti hieman suippeneva, tai muotin on oltava osiin purettava. Riskinä on lisäksi laminaatin tarttuminen muottiin, jolloin irrottaminen saattaa esimerkiksi puurakenteisen muotin tapauksessa olla erittäin vaikeaa ja edellyttää jopa laminaatin sahaamista osiin. Koska terraarion suorakumainen rakenne mahdollistaa päällekäin pinoamisen, osista rakentaminen on tässä mielessä suositeltavampaa, koska tällöin terraarion muoto on täysin suorakulmainen.. Toisaalta, lasikuituterraarion seinämien ei tarvitse olla kovinkaan paksuja mikäli terraariot sijoitetaan hyllykköön, joten hyllykön käyttö alentaa materiaalikustanuksia ja mahdollistaa suippenevan terraarion rungon.

Lasikuidun käyttö

Lasikuituhartsin kanssa työskentely on selitetty sisustusosiossa kalliotaustan pintakäsittelyn yhteydessä. Menettely on tässä sama, mutta hartsin lisänä käytetään nyt lasikuitua.

Lasikuitua on saatavana sekä normaalina n. 10 cm pituisista irtokuiduista kerrostettuna helposti hajoavana mattona, että pitkistä kuiduista kudottuna kankaana. Lasikuitukangasta tulee käyttää vain sileisiin pintoihin, jotka voivat olla vaakasuoria tai kaarevia. Epätasaisille pinnoille se ei sovellu, koska suhteellisen jäykästä ja venymättömästä rakenteesta johtuen se ei kosteanakaan mukaudu rittävän hyvin vaan alkaa muodostaa kerroksen alaisia ilmataskuja ja / tai normaalikankaan yksittäiset kuidut irtoavat ja alkavat harottaa pystyssä. Kuitujen heikosta kiinnityksestä johtuen tavallista lasikuitukangasta ei voi taivuttaa jyrkästi edes kulman (varsinkaan ulkopuolisen kulman) ympäri ilman, että osa kuiduista irtoaa ja alkaa harottaa. Kuidut saadaan sileäksi asettamalle kulman päälle kudotun lasikuitunauhan suikale, mutta usein on parempi, ettei varsinaista lasikuitukangasta taivuteta jyrkästi, vaan se leikataan kahteen kappaleeseen kulmaa pitkin ja kulman rakenne tehdään suoraan kudotusta lasikuitunauhasta. Kudotun lasikuitukankaan hinta on tavallista lasikuitua huomattavasti korkeampi ja sileisiin pintoihin käytettynä niillä ei ole juurikaan eroa, joten kustannusten säästämiseksi tavallista lasikuitua käytetään varsinaiseen runkoon ja ainoastaan kulmat tehdään kudotusta kankaasta.

Polyesteritöissä, erityisesti vahvikelasikuitua käytettäessä, käsiteltävän tason tulisi olla mahdollisimman vaakasuorassa valumisen estämiseksi. Lasikuitukangasta ei tule koskaan käyttää tason alapuolella koska painovoima vetää sen yleensä enemmän tai vähemmän irti ennen hartsin kovettumista. 90 asteen pystysuorassa pinnassa kangas pysyy yleensä sileänä vaikka hartsi alkaakin valua, mutta periaatteena on, että käsiteltävä pinta pyritään aina kallistamaan mahdollisimman vaakasuoraksi työskentelyn ajaksi. Hartsin kovettumiseen menee aikaa vain vajaa pari tuntia, joten työskentely on sinänsä varsin nopeaa.

Lasikuiturakenteesta on lisäksi todettava, että se ei laminoinnin jälkeen todennäköisesti ole täysin vesitiivis. Lasikuitukankaan kuitujen rakenne mahdollistaa veden johtumisen laminaatin läpi, mikäli yksikin kuitu läpäisee pintakerroksen laminaatin kummallakin puolella eikä välttämättä edes samassa kohdassa. Tästä syystä on erittäin olennaista, että laminaatin pinta viimeistellään huolellisesti vesitiiviiksi, mahdollisuuksien mukaan molemmilta puolilta. Tämä tapahtuu hiomalla pinta hiekkapaperilla mahdollisimman sileäksi niin että kaikki törröttävät kuidut saadaan poistettua. Tämä ei tarkoita, että laminaatti pitäisi saada lasisileäksi, pinnassa voi olla ja käytännössä onkin aina havaittavissa kankaan kuiturakenne mutta olennaista on saada kaikki pinnasta selvästi kohollaan olevat kuidut pois. Hiottaessa on syytä käyttää tukevia suojakäsineitä, ihon alle katkenneita lasikuituja on läpinäkyvinä yllättävän vaikea poistaa. Tämän jälkeen pinta käsitellään uudelleen pelkällä polyesterilla niin, että kuiturakenne ei ole enää näkyvissä vaan pinta on sileä ja kiiltävä, käytännössä tähän riittää yleensä kaksi kerrosta kohteen vaativuudesta riippuen. Kun pintakäsittely on tehty esimerkiksi lasikuitualtaan molemmille puolille, on vesitiiviys kaksoisvarmistettu.

HUOM! Mikäli rakennetaan iso lasikuituallas, johon tarvitaan kaksi tai useampi lasikuitukerrosta tulisi vesitiiviyden varmistamiseksi edellämainittu vesitiivis pintakäsittely tehdä jokaisen lasikuitukerroksen väliin. Kahdella lasikuitukerroksella vesitiiviys on täten kolmoisvarmistettu (vesitiivis ulkopinta, sisäpinta ja lasikuitukerrosten välinen pinta laminaatin sisällä).

Muottiin rakentaminen

Lasikuiturungon muotti voidaan rakentaa puupohjaisista levyistä tai styroksista. Styroksinen muotti on parempi, koska siinäkin tapauksessa että muottia ei saada irti kokonaisena, se voidaan helposti hajottaa osiin. Toisaalta, lasikuituhartsi sulattaa styroksia, joten muotin pinta on suojattava hyvin. Puupohjainen muotti on toisaalta suojattava yhtä hyvin, koska siihen lasikuitu tarttuu pysyvästi kiinni.

Jos halutaan olla täysin varmoja, että laminatti ei tartu muottiin, muotin pinta sivellään ensin vaseliinilla, öljyllä tai vastaavalla irrotinaineella. Käytännössä tämä ei ole tarpellista mikäli varsinaisessa suojakerroksessa ei ole reikiä, suojamateriaalia voidaan varmuuden vuoksi käyttää kaksi kerrosta jolloin ei ole tarvetta muotin rasvaamiseen.

Muotin pinnan varsinaiseen suojaamiseen käytetään muovia tai alumiinifoliota. Suoja levitetään tiiviisti muotin pinnalle ja saumat teipataan huolellisesti umpeen toimisto- tai pakkausteipillä. Polyesterihartsi ei tartu pysyvästi muoveihin, joten muovi ja teipit saadaan helposti irti laminaatin sisäpinnalta. Hartsin syövyttävästä vaikutuksesta johtuen on kuitenkin syytä kokeilla käytetyn muovilaadun kestävyyttä ennen varsinaisen muotin tekoa. Metalliin polyesteri tarttuu hyvin, mutta folion poisto on käytännössä hyvin helppoa ja tarvittaessa se irtoaa helposti vaikka hiekkapaperilla. Suojan tarkoituksena on siis irrota mahdollisimman helposti sekä laminaatista että muotin pinnasta, jolloin muotin helppo irtoaminen on tavallaan kaksoisvarmistettu.

Osista rakennettaessa terraarion seinät valmistetaan erillisinä levyinä muovilla tai foliolla suojatulla sileällä pinnalla. Kun levyt ovat valmiit, niiden reunat siloitetaan ja terraario kootaan tukirakennelman ympärille. Suojamuoveja ei tarvitse poistaa laminaatin alapinnalta, on päinvastoin edullista, että muovi on valmiiksi tarttunut laminattiin, koska tällöin polyesteri ei pääse valumaan muotin ja laminaatin väliin. Tukirakennelma on tässä tapauksessa vain osittainen muotti, koska muottimateriaalia tarvitaan ainoastaan terraarion kulmissa ja tällöinkin vain estämään hartsin valuminen sauman lävitse.

Kulman rakentaminen aloitetaan mieluummin ulkopuolelta. Kulman sisäpuolelle vedetään pakkausteippi, joka muodostaa nestetiiviin liitoksen, ja kulma asetetaan muottia vasten. Levyt on tässä vaiheessa olennaista saada täsmälleen haluttuun kulmaan toisiinsa nähden, koska liitosta ei voi kovettumisen jälkeen taivuttaa. Kulman ulkopuolelle asetetaan kerros kudottua lasikuitunauhaa. Nauhan tarvitsee yleensä ulottua vain muutamia senttejä kulman kummallekin puolelle. Nauha ei todennäköisesti pysy kuivana paikallaan halutulla tavalla, mutta kun se kastellaan hartsilla, se asettuu kuitenkin tiiviisti kulman ympäri. Kun ensimmäinen nauha on kuivunut, toinen kerros tehdään sen päälle vastaavalla tavalla. Tämän jälkeen kulman rakenteen tulisi olla nestetiivis, ja sama rakenne tehdään vielä terraarion sisäpuolella jolloin kulmien rakenne saadaan erittäin vahvaksi.

Lasikuiturankenteen ongelmana on ohuus, mikä tuottaa ongelmia mikäli terraarioita halutaan pinota suoraan päällekäin. Terraario saadaan luonnollisesti tukevoitettua lisäämällä lasikuitukerroksia, mutta tämä nostaa merkittävästi hintaa. Toinen mahdollisuus on rakentaa terraario lasikuitulevyistä kehyksiin, mutta tällöin voitaisiin useimmissa tapauksissa yhtä hyvin käyttää verkkoa ja muovia, muovilevyä tai ohutta vaneria joka käsitellään sisäpuolelta pelkällä hartsilla. Terraarion hinta saadaan tällöin alhaisemmaksi, ja paino ja käsiteltävyys on kuitenkin lähes verrattavissa lasikuiturunkoon.

Lasikuiturungon käyttö sopii siten lähtökohtaisesti parhaiten vesialtaiden valmistamiseen. Verrattuna samankokoiseen akvaarioon, lasikuitualtaan paino on merkittävästi alhaisempi, allas on käytännössä särkymätön ja erittäin helposti liikuteltava ja valmistushintakin on paksuun lasiin verrattuna kilpailukykyinen. Vanerista rakennettu vastaava allas on myös merkittävästi lasia halvempi, mutta sekin tulee käsitellä sisäpuolelta lasikuidulla tai pelkällä hartsilla. Runkomateriaalina vaneri on jonkin verran lasikuitua halvempaa, mutta valmiin altaan paino ja käsiteltävyys ovat merkittävästi huonompia.

Lasikuituterraario +/-

+Kevyt
+Helppo liikutella
+Erittäin kestävä, käytännössä tuhoutumaton
+Täysin vedenpitävä
+Hygieeninen
+Rakennusmateriaalien kuljettaminen erittäin helppoa

-Hinta
-Rakentaminen on vaivalloista -Pimeys
-Rakentamisen jälkeen ei ole käytännössä purettavissa osiin

Styroksiterraariot

Styroksia ja routaeristelevyjä käytetään terraarioissa yleensä kalliosisustuksen runkomateriaalina, mutta ne soveltuvat myös terraarion rungoksi ilman ympäröivää levy- tai lasirakenteista terraariokehystä. Styroksi on täysin epäorgaanista, halpaa, helposti työstettävää ja erittäin kevyttä, joten se sopii hyvin rakenteisiin joita siirrellään ja jotka ovat alttiita kosteudelle. Vajaan metrin pituisia styroksirunkoisia terraarioita voidaan pinota useampaan kerrokseen toistensa päälle edellyttäen, että yläpuolisten terraarioiden pohjamateriaalin ja sisustusesineiden paino ei muodostu liian suureksi.

Styroksiterraarion rakentaminen

Styroksiterraarion rungon rakenne tehdään samoin periaattein kuin levyterraarion tapauksessa, eli seinät voivat olla joko pohjan ja katon välissä tai ympärillä. Tällöin liitoksiin ei kohdistu painetta, vaikka terraariota pinottaisiin päällekäin. Styroksilevyt kiinnitetään toisiinsa liimalla (silikonilla) ja liitokset voidaan vahvistaa n. lyijykynän vahvuisilla puutapeilla. Silikonin kuivumisen viedessä pari päivää, prosessi nopeutuu sulateliiman käytöllä mikä mahdollistaa terraarion rakentamisen pintakäsittelyvaiheeseen asti muutamassa tunnissa. Sisustuksen muokkaaminen tehdään samalla tavalla kuin varsinainen kalliotausta.

HUOM! Sulateliima on lähtökohtaisesti myrkyllistä, joten sitä ei tulisi käyttää terraariosisustuksissa. Tosin tässä tapauksessa se on taustamateriaalin sisällä laasti- ja hartsikerroksen takana ja siten täysin eristettynä eläimistä.

Levyjen sahaus

Kun terraarion runko rakennetaan styroksista, levyjen leikkauspintojen tulee olla mahdollisimman suoria ja suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Käytännössä styroksin sahaaminen tavallisella käsahalla käsivaralta levyn pintaan piirrettyä viivaa pitkin on varsinkin paksumpien levyjen tapauksessa yllättävän vaikeaa, koska sahan terä on taipuisa. Jotta saumasta saadaan kohtisuora ja tasainen, on käytettävä sahan ohjainta. Terä saadaan kulkemaan suoraan kiinnittämällä sekä levyn ylä- että alapintaan leikkauslinjan molemmille puolille liimauspuristimilla lauta tai vanerin tms. levyn suikale. Lautoja tai levyjä ja liimauspuristimia tarvitaan siis molempia neljä kappaletta. Lautojen väliin jäävä leikkauslinjan muodostava rako on vain hiukan sahan terää leveämpi, joten sahauslinja ei pääse tahattomasti aaltoilemaan terän taipumisen seurauksena.

Styroksin leikkaaminen: Kaksi lautaa, joiden väliin jää sahanterälle sopiva rako molemmilla puolilla leikattavaa levyä. Tuloksena on suora leikkaussauma.

width=160

Styroksiterraario +/-

+Teknisesti helppo rakentaa, mutta esteettinen viimeistely vie aikaa
+Halpa
+Kevyt
+Helppo liikutella
+Kosteuden kestävä
+Sisustuksen ulkonäkö
+Voi pinota päällekäin

-Seinämien paksuus
-Pimeys

www.terraario.net