Terraarioeläinten kuljettaminen

Terraarioeläimiä tarvitsee normaalioloissa yleensä kuljettaa vain eläimiä hankittaessa/myytäessä, eläinlääkärikäynnit ovat yleensä satunnaisia tai niitä ei tarvita lainkaan. Tästä huolimatta kuljettaminen on riskialtis tapahtuma, jossa eläin voi altistua kylmyydelle, kuumuudelle, nestehukalle tai tukehtumiselle.

Pienet eläimet kulkevat parhaiten sopivan kokoisissa muovirasioissa, jotka on rei’itetty riittävän ilmanvaihdon takaamiseksi. Reikiä tulee olla sekä rasian seinissä että kannessa, jos reikiä on ainoastaan kannessa, päällekkäin asetetut rasiat tukahduttavat toisensa. Reikiä voidaan tehdä joko neulalla painamalla, tai kuumennetulla metallipuikolla sulattamalla.

HUOM! Neulaa käytettäessä reiät on pisteltävä rasioihin sisältä ulospäin, jotta kohollaan olevat reikien reunat eivät raavi eläimiä.

Pohjamateriaalia on suositeltavaa käyttää, koska se sitoo ulosteet. Sopivaa on esimerkiksi talouspaperi tai käsipyyhkeet, mitkä on helppo vaihtaa tarvittaessa. Rasioiden kannet on erittäin suositeltavaa teipata kiinni, myös silloin kun niitä kuljetetaan kovassa laatikossa kuten lämpölaukussa, pehmeässä kassissa teippaaminen on käytännössä välttämätöntä tahattoman aukeamisen estämiseksi. Rasioiden heittelehtiminen voidaan estää esimerkiksi laatikon sisälle jääviin koloihin laitettavalla rypistetyllä paperilla.

Suuremmat eläimet voidaan kuljettaa kangaspusseissa, jotka laitetaan esimerkiksi ämpäreihin, pahvilaatikoihin tai lämpölaukkuihin. Periaate on, että jokaiseen pussiin laitetaan yksi eläin ja samassa laatikossa voi olla useampia pusseja. Tukehtumisen estämiseksi pusseja ei kuitenkaan tule latoa useampaan kerrokseen, vaan ainoastaan niin monta, että kaikki eläimet mahtuvat laatikon pohjalle. Kangaspussi sidotaan kiinni ja kuljetuslaatikoissa tulisi olla tiiviisti suljettavat (ilmareikiä kuitenkaan unohtamatta) kannet, jolloin eläinten karkaaminen on estetty kaksinkertaisesti.

Sammakkoeläimiä tulee aina kuljettaa astiassa, jonka pohjalla on kerros vettä. Akvaattisia lajeja kuljetetaan parhaiten ämpärissä, jossa on riittävä määrä vettä, rei’itetty kansi ja tarvittaessa (kiduksilla hengittävät lajit / toukat) patterikäyttöisellä ilmapumpulla järjestetty hapetus. Muut sammakot kulkevat parhaiten riittävillä ilmarei’illä varustetuissa muovirasioissa, esimerkiksi kertakäyttöpakastusrasioissa.

Kuljetusrasian pohjalla voi ei-akvaattisten sammakkoeläinlajien kanssa käyttää sammalta tai talouspaperia, mutta myös tällöin astiassa tulee olla nimenomaan irtovettä ja materiaalin tulee olla litimärkää. Pelkkä kosteus ei riitä, vaan nimenomaan vesi on tarpeellista, jotta sammakko voi tehokkaasti absorboida kosteutta. Irtovesikerros ei vahingoita sammakkoa, mutta veden puute voi olla tappavaa, erityisesti jos kuljetuslaatikon lämpötila nousee korkeaksi ja laatikon ilmanvaihto haihduttaa tehokkaasti kosteutta. Pohjamateriaali tai esim. kasvien lehdet estävät eläintä hölskymästä veden mukana ympäri astiaa kun varsinainen kuljetuslaatikko altistuu keinunnalle, jos rasiat pysyvät muuten paikallaan pohjamateriaalia ei välttämättä tarvita.

Riittävästä ilmanvaihdosta on aina huolehdittava joko rei’ttämällä myös rasioiden kuljetuslaatikko, tai aukomalla kantta säännöllisesti. Tämä tulee huomioida erityisesti talvella, jolloin kylmyys edellyttää tiiviin laatikon käyttöä.

Dehydraatio on vaarallinen ongelma, joka uhkaa erityisesti pidempiaikaissa kuljetuksissa. Matelijat tulee ennen matkaa nesteyttää kunnolla, tarvittaessa vesiastiassa uittamalla, jotta voidaan varmistua että eläimet todella juovat. Kameleontit voidaan juottaa säikäyttämällä liskoa niin, että se avaa suunsa, jolloin suuhun voidaan ruiskuttaa vettä lääkeruiskulla. Jos matka on pitkä, eläimet voi olla tarpeellista nesteyttää myös kuljetuksen aikana samalla tavalla.

Kuivumisvaara on sitä suurempi mitä pienikokoisempi eläin on kyseessä, tämä koskee sekä pienikokoisia lajeja että suurempien lajien poikasia. Sammakkoeläimiä kuljetetaan litimärissä rasioissa juuri nesteytyksen takia, joten niitä ei tarvitse erikseen juottaa. Laatikoihin tulee kuitenkin lisätä tarvittaessa vettä ja likaantuneet rasiat on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava.

Talvella eläimiä kuljetetaan edellä kuvatulla tavalla sillä erotuksella, että ne on suojattava myös kylmyydeltä. Jo hyvin lyhytaikainen kylmäaltistus voi olla vaarallista, joten lähtökohtaisesti kylmällä (lajista riippuen, herkimmillä lajeilla jo alle +15 asteen lämpötiloissa ja pääsääntöisesti kaikilla lajeilla alle +10 asteen lämpötilassa) kuljetuksen tulee tapahtua tiiviisti suljettavassa lämpöä eristävässä styroksilaatikossa.

HUOM! Eläimen vieminen pakkasella lämpimään autoon ilman suojavaa lämpölaatikkoa ei ole hyvä ajatus, vaikka matka kestäisi vain ”pari minuuttia”. Se voi jo olla liikaa.

Styroksilaatikko voi olla valmis lämpölaukku, tai isompien eläinten tapauksessa styroksilevystä varta vasten rakennettu. Laatikkoa ei tarvitse liimata, vaan kokoaminen onnistuu hyvin teippamalla saumat sisä-ja ulkopuolelta pakkaus- tai kangasteipillä. Jos ollaan liikkeellä julkisilla kulkuneuvoilla, laatikko voidaan mitoittaa kassiin mahtuvaksi tai koota putkikassin sisälle.

Laatikko lämmitetään kuumalla vedellä täytetyillä vesipulloilla. Käytännössä ”hanakuuma” vesi on sopivaa ja mitä kuumempaa vesi on, sitä kauemmin laatikko säilyy lämpimänä. Tässä ei kuitenkaan pidä liioitella, koska laatikkoa ei ole tarkoitus kuumentaa yli 40 asteeseen, vaan estää lämpöä laskemasta alle 15 asteeseen. Toisaalta laatikon tulee olla aktiivisesti pullolämmitettynä vain silloin, kun ollaan ulkona kylmässä, eli käytännössä varsin rajatun ajan (matkalla lämmitetystä tilasta lämmitettyyn kulkuneuvoon – lämmitetystä kulkuneuvosta lämmitettyyn tilaan) ja kun laatikko on suljettu, sen lämpötila ei laske kovinkaan nopeasti vaikka sisällä ei olisikaan lämpöpulloa. Lämmitetyssä tilassa tai kulkuneuvossa laatikon sisäisellä lämmönlähteellä ei ole enää merkitystä. Pidemmillä matkoilla pullo siis täytetään ennen kuin lähdetään ulos ja vastaavasti määränpäässä se täytetään kun lähdetään ulos kulkuneuvosta. Pari minuuttia pakkasessa ei vaikuta suljettuun styroksilaatikkoon millään tavalla, joten julkisilla kulkuneuvoilla liikuttaessa pullon voi käydä täyttämässä asemalla, jos kulkuneuvossa ei ole saatavilla lämmintä vettä.

Kuten nestehukan tapauksessa, pienikokoisemmat yksilöt jäähtyvät isoja nopeammin ja trooppiset lajit ovat lauhkeiden alueiden (horrostavia) lajeja herkempiä. Eli talvikaudella tulee olla erityisen huolellinen pienten trooppisten eläinten kanssa.