Särkänniemen Akvaario

16.09.2009

HUOM! Kuvat on otettu käsivaralta ilman salamaa. Liikkuvat kohteet ovat epätarkkoja ja valaisemattomien alueiden pimeys korostuu.

Särkänniemen alueella tapahtunut merkittävä muutos on aidatun huvipuistoalueen laajentaminen kaikki muut kohteet sisältäväksi. Aikaisemmin mäen päällä sijaitseva Akvaario/Planetaario/Näsinneula-rakennus, Delfinaario ja Lasten eläintarha olivat erillisinä kohteina täysin aitaamattomalla alueella ja varsinainen Huvipuisto niemen kärjessä mäen alla. Huvipuiston portti oli pysäköintialueen päädyssä eikä Delfinaarion kupeessa kuten nyt. Tällöin kuka tahansa saattoi esimerkiksi öisin vapaasti kävellä Akvaarion ulkopuolella sijaitsevalle hyljealtaalle, jota suojeli ainoastaan valvontakamera. Nykyisin kaikki Särkänniemen kohteet ovat siis aidatun alueen sisällä, joten pelkästään akvaarioon päästäkseen on kesäkaudella ensin ostettava huvipuiston aluelippu (8 euroa) ja akvaarion pääsylippu (8 euroa), mikä kaksinkertaistaa käynnin hinnan. Akvaarioista kiinnostuneen kannattaa siten ajoittaa käyntinsä talvikaudelle, jolloin alueelle on vapaa pääsy.

Ensimmäisen konkreettinen muutos Särkänniemen akvaariossa oli jo pihalla, eli rakennuksen kupeessa oleva hyljeallas, jossa aikaisemmin asui harmaahylje ja saksalaisessa eläintarhassa syntynyt kirjohylje, on muutettu kala-altaaksi. Hylkeitä ei siis enää löydy Särkänniemestä (eikä Korkeasaarestakaan, eli tarhahylkeitä nähdäkseen suomalainen joutuu nykyisin lähtemään Tallinnan eläintarhaan tai Tukholman Skansenille).

Rakennuksen aulassa akvaarion sisäänkäynnin vieressä olevan terraarioruudun eteen on rakennettu katselutasanne, joten ”kilpikonna-akvaariossa” nykyisin majailevaa iguaania voi tarkkailla myös aulan puolelta.

Akvaarion pyöreässä yläkerrassa olevat kahdeksan suurta seiniin valettua akvaariota ovat luonnollisesti entisillä paikoillaan. Sisäänkäynnin sivuilla sijaitsevan ”kilpikonna-akvaarion” (nro. 1) ja akvaario nro. 8:n ruudut ovat pienempiä, muissa akvaarioissa katseluikkuna on saman kokoinen, vaikka itse altaiden koko vaihteleekin huomattavasti.

Keskeisenä muutoksena 1990-luvun aikaan on haialtaan, jossa oli mustaevähaita ja pohjalla pari atlantin partahaita (sekä älytön jättiäiskokoinen tekokorallli?), poistuminen. Toinen yläkerran suurimmista altaista oli aiemmin kotimaisten kylmänveden kalojen (mm. hauki, ankerias, kymmeniä vuosia vanha sterletti) akvaario, mutta ks. kalat ovat nykyään siis entisessä hyljealtaassa. Lisäksi akvaario. nro 1:ssä aiemmin olleet vesikilpikonnat ovat poissa eikä niitä ole enää muuallakaan yleisön nähtävillä.

Yläkerran akvaarioita nopeasti silmäiltäessä hallitsevin akvaario on nro. 4 (entinen kylmävesiallas?), missä uivat suurimmat kalat; parvi mustapacuja, panssaripäämonni ja 30-vuotias okamonni. Nro. 6:ssa olevat arowanat ja jokirauskut ovat myös kookkaita, mutta pinnalla / pohjalla uivina ne eivät ole yhtä selvästi näkyviä. Muissa altassa olevat kalat ovat pieniä.

Akvaario nro. 1: ”Kilpikonna-akvaario”; Iguaani, vesialtaassa pari pienehköä isopurjeplekoa, kulmatetroja, viivakirjoahvenia ja levantin imubarbeja eli ”prosarias-kaloja”. Ja liejuryömijä. Heti kierroksen aluksi alkoi siis hieman ihmetyttää, että miksi murtovedessä elävä liejuryömijä on laitettu makeavesiakvaarioon.... Se on tunnetusti pidemmän päälle huono idea. Iguaanilla ei myöskään ollut kunnollista lämpölamppua kiipeilyoksien päällä. Terraariossa tosin oli lämpölamppu, mutta se oli vesialtaan yläpuolella ja lisäksi pois käytöstä. Juomakuppi puuttui myös, eli iguaanin on juodakseen käytännössä mulahdettava akvaarion puolelle.

Akvaario nro. 2: Kiekkokaloja, lippulehtikaloja, erilaisia plekoja, mm. punasilmäpleko ja sinisilmäpleko. Allas oli suhteellisen runsaskalainen ja kalastoltaan monipuolinen, mutta pohjalle istutetut miekkakasvit ja melalehdet olivat kovin heikossa kunnossa.

Akvaario nro. 3: Aasialaisia kaloja, mm. leväbarbeja, tiikerinuoliaisia ja vaaleanpunaisia pusukaloja. Parvessa viihtyviä tiikerinuoliaisia oli melko vähän ja yksilöt olivat hyvin erikokoisia.

Akvaario nro. 4: Mustapacuja, panssaripäämonni ja okamonni. Akvaario on luonnollisesti kasviton, lukuunottamatta juurakossa kasvavaa jaavansammalta.

Akvaario nro. 5: Punapiraijat, hyvän kokoinen parvi.

Akvaario nro. 6: Arowanoja, tavallisia lapamonneja, jokirauskuja.

Akvaario nro. 7: Haukitetroja ja pieniä etelä-amerikkalaisia monneja.

Akvaario nro. 8: Afrikkalaisia kaloja, mm. mustanorsukaloja. Ja pari suurehkoa plekoa...

Hallin keskellä olevia kierreportaita päästään alakertaan, joka ei ole yläkerran tavoin pyöreä, vaan periatteessa suorakaiteen muotoinen, joskin seinät ovat polveilevia. Alakerran akvaariot ovat yläkerran tavoin pääasiallisesti seiniin valettuja, mutta ruudut ja akvaarioden koot ovat pienempiä kuin yläkerrassa. Alakerrassa on lisäksi kolme paludaariotyyppistä ylhäältä avointa allasta, joiden hoito tapahtuu yleisötiloista, pieni velhokalan akvaario, joka on irtonainen vaikkakin väliseinän sisällä ja portaiden alle rakennettu maakilpikonnien terraario. Alakerran hallitsevin akvaario on entinen hyljeallas, jonka ruutu on ylivoimaisesti suurin ja korkein, ja sitä vastapäätä oleva kaareva murtovesikalojen ukkosmyrskypaludaario.

Akvaario nro. 10: Entinen hyljeallas; sterletti, sampia, lahnoja, lohia / taimenia yms. Allas on kokonaisuudessaan ulkoilmassa.

Akvaario nro. 11: (Jotain huomiota herättämättömiä pikkusinttejä?)

Akvaario nro. 12: Ankeriasmonneja ja keuhkokala (joka tosin oli poissa), punakirjoahven.

Akvaario nro. 13: Mm. sukarapuja ja joitakin pieniä kalalajeja.

Akvaario nro. 14: Mm. rihmakaloja, pieniä ruskeankirjavia puikkokaloja. Infotaulussa puikkokaloille kyllä suositellaan hienoa hiekkapohjaa, mutta jostain syystä akvaariossa on soraa...

Akvaario nro. 15: Sähköankerias. Lajin aikuiskoko huomioiden akvaarion pohjapinta-ala on tuhansien litrojen tilavuudesta huolimatta suppeahko.

Akvaario nro. 16: Afrikkalaisia kaloja mm. pieniä ahvenia + partamonneja (hmm...)

Akvaario nro. 17: Seura-akvaario, mm. lehtikaloja, sateenkaarikaloja yms.

Akvaario nro. 18 merivesi: Siipisimppuja 4 kpl, losserokala, pari välskärikalaa. Akvaario on sisustettu laavakivellä, mikä ei ole meriakvaariossa kovinkaan suositeltavaa mahdollisesti liukenevien metallien takia, tosin kivissä runsaana kasvava Aiptasia-merivuokko voi hyvin.

Akvaario nro. 19 merivesi: Erilaisia riuttakaloja, mm. palettivälskäri, preussinahvenia, puhdistajarapu, nuori sinikeisarikala ja nuori rengaskeisarikala. Aikuisille keisarikaloille ei ole tässä akvaariossa tai muissakaan nykyisissä merivesiakvaarioissa tarpeeksi tilaa. Hieman Ricordeaa ja Capnellaa, muuten elävät kivet olivat pääosin paljaita.

Akvaario nro. 20 merivesi: Erilaisia riuttakaloja, mm. kuuperhokala, vuokkokaloja. Akvaariossa oli melko runsaasti makroleviä, mutta kivet olivat lähes täysin viherlevän peitossa.

Akvaario nro. 21 merivesi: Erilaisia riuttakaloja, mm. kettukala (3 kpl), palettivälskäri, keltavälskäri, vuokkokaloja, ja pyrstöulokkeineen n. 45cm pitkä pahkasarvikala (Vlamingi tang, Naso vlamingi) . Akvaario on selvästi liian pieni hyvin aktiiviselle ja isokokoiselle lajille, minkä aikuispituus on n. 60cm!. Lisäksi kyseessä on parvikala. Akvaariossa on runsaasti levyvuokkoja ja aiptasiaa, joita kasvaa myös takaseinällä.

Akvaario nro. 22 merivesi: Erilaisia riuttakaloja, mm. nuori enkelikala, puhdistajakala, välskäri, herttuakaloja. Enkelikala oli nuori ja akvaariossa, joka on liian pieni aikuiselle.

Akvaario nro. 23: Uloskäyntikäytävä; Etelä-Amerikka, mm. jokirauskuja, kiilakirjoahvenia. Akvaario on suuri, hämärästi valaistu ja kasviton.

Akvaario nro. 24: Uloskäyntikäytävä; ylhäältä avoin paludaariomalli josta lasiovet oli poistettu, tyhjässä alakerrassa marsuja, akvaarion yläpuolisessa osassa edelleen eläviä kasveja

Akvaario nro. 25: Uloskäyntikäytävä; ylhäältä avoin paludaariomalli, josta lasiovet oli poistettu, mm. erilaisia Corydoras-monnisia sorapohjalla. Oikeassa ylänurkassa puro ja sumukone.

Akvaario nro. 26: Ylhäältä avoin paludaariomalli kaarevalla etuseinällä ja ilman lasiovia. Murtovesi, mangrovemetsikkötulkinta. Kaloina ampujakaloja, arguskaloja, kaksi lajia pieniä pallokaloja ja vaaleanpunaisia nuoria gurameita (?) Paludaariossa on puolen tunnin välein ukkosmyrskyesitys, joka tosin ainakin havaintopäivänä tarkoitti ainoastaan valo- ja äänitehosteita. Esityksen ajaksi vastapäisen hyljealtaan ikkunakaihtimet laskeutuvat automaattisesti alas. Akvaario-osan valaistus on harmillisen hämärä.

Akvaario nro. 27 merivesi: Velhokala (poissa). Kivikalan akvaario on näyttelyn ylivoimaisesti pienin, ja samalla ainoa, missä oli muovikasveja. Valoteho on heikko huomioiden, että kala elää matalissa vesissä. Jos valoa olisi riittävästi, elävät makrolevät todennäköisesti menestyisivät ihan hyvin akvaariossa.

Kilpikonnaterraario: Portaiden alla oleva numeroimaton kilpikonnaterraario. Pohjamateriaalina kaarnahake- pohjaista sekoitusta ja laattakiviä. Varsinainen lämpölamppu puuttuu, terraarion yleisvalaistus on valaisimien matalasta sijoittelusta johtuen turhan hämärä ja UV-valoa ei ole. Huomatkaa oikealla olevan uroksen ylikasvanut alanokka, mikä sulkee ylänokan sisäänsä.

Särkänniemessä akvaarioita on siten määrällisesti suhteellisen vähän, mutta ne ovat velhokalan akvaariota lukuunottamatta suurikokoisia (tilavuus vähintään tuhat litraa) ja kaikki ovat suuren koon ohella kiinteitä, mitä yleisesti voidaan pitää yleisöakvaariomääritelmän yhtenä edellytyksenä erotuksena "akvaarionäyttelyn" siirreltävistä altaista. Muutama yläkerran allas on tilavuudeltaan hyvin suuri ja entinen hyljeallas jättiläismäinen. Akvaarioiden kokonaisvesimäärä on n. 550 000 litraa. Merivesiakvaarioiden sinistä taustaa lukuunottamatta kaikissa altaissa on jonkinlainen luonnollisen vaikutelman antava keinotekoinen taustarakennelma, joka muutamassa tapauksessa näyttäisi olevan ontto, jolloin se ei syrjäytä vesitilavuutta.

Kaarevaa murtovesipaludaariota lukuunottamatta akvaarioiden lasit ovat suoria, eli näkymä ja mittasuhteet eivät vääristy. Tästä iso plussa, koska muissa suomalaisissa yleisöakvaarioissa osa altaista on pilattu ”naurutaloikkunoilla”.

Katselutilan valaistus on oikeaoppisesti hämärä, joten valaistuihin akvaarioihin näkee hyvin sisään ilman heijastuksia. Valokuvissa vastapäisten akvaarioiden valaistut infotaulut heijastuvat ärsyttävästi joidenkin akvaarioiden laseista, mutta livetilanteessa niitä ei käytännössä huomaa lainkaan.

Akvaarioiden sisustukset ovat onnistuneita ja eläviä kasveja on käytetty kaikissa altaissa, joissa se on mahdollista kalojen käytöksen kannalta. Kasvittomia ovat siten vain akvaariot nro. 4 ja 23. Kasvien käyttö ei noudata orjallisesti biotooppiajatusta (kuten ei noudata useiden altaiden kalastokaan), mutta lopputulos on onnistunut. Joidenkin kasvien kunto oli heikohko, mutta makeavesiakvaariot olivat hyvin siistejä ja käytännössä levättömiä.

Tosin sisustusta häiritsevä seikka on perinteisen akvaariosoran käyttö useimmissa altaissa. Sora on lisäksi normaalia ”tricoloria” eli punertavan, mustan ja vaaleanharmaan sekoitusta, mikä sopii esteettisesti erityisen huonosti akvaarioihin joiden sisustus on muuten erittäin hyvä. Nro 12:sta pohja on poikkeuksellisesti pääasiallisesti mustaa soraa. Hienoa hiekkaa on vain akvaarioissa nro 6, 13, 23, ja 26. Molemmissa rauskualtaissa siis on hieno hiekkapohja, tosin nro 6:ssa pohja näyttää olevan akvaariosoran ja hienon hiekan sekoitusta, jossa hienon hiekan määrä on suurempi. Akvaariot 14 ja 25, jotka asuttavat puikkokaloja ja monnisia, ovat sorapohjaisia vastoin näiden kalojen preferenssiä. Akvaario nr. 1:sen pohja on vaihtelevan kokoista ainesta ja näyttää ihan hyvältä, vaikka sekoitus onkin pääasiallisesti akvaariosoraa. Hyljealtaan pohja on suurelta osin peitetty kivillä.

Merivesipuoli ei ole aivan yhtä onnistunut. Kaikki merivesialtaat on sisustettu samalla periaatteella akvaarion keskellä olevalla kivimuodostelmalla, joten kalat voivat uida kivirakennelman ympäri ja tila on tehokkaassa käytössä. Siipisimppujen akvaariossa on käytetty laavakiviä, joissa kuitenkin kasvoi aiptasiaa. Akvaario nro. 19:sta on muutama capnella, mutta ne ovat näyttelyn ainoat korallit. Akvaario nro 20 on makeavesialtaiden tavoin vehreä, koska kivet ovat lähes täysin levän peitossa. Kalamäärä on kaikissa merivesiakvaarioissa runsas ja monipuolinen. Käytännössä kaikki merivesiakvaariot ovat sisustukseltaan kalojen kannalta toimivia, mutta katsojan näkökulmasta kuitenkin hyvin askeettisia ja korallien puuttuessa tylsän näköisiä. Silikonikorallit tekisivät niistä esteettisesti parempia. Velhokalan hämärästi valaistu ja tekokasveilla elävöitetty pikkupurkki on kuitenkin selvästi heikoin esitys koko näyttelyssä.

Yksi oikeita koralleja esittelevä akvaario olisi hyvä lisä, mutta kiinteiden akvaarioiden syvyys on valaistuksen ja hoidon kannalta hankala, joten koralliakvaarion puuttuminen ei ole ihme. Sellaisen pystyisi tekemään esimerkiksi marsuakvaarioon, mikä korkeus on sopiva ja hoito tehdään katselusuunnasta.

Tekniikka on pääosin hyvin piilossa. Tosin muutamassa akvaariossa (punapiraijat ja nro. 16) ilmastinkivet ovat harmillisen hyvin näkyvissä ja vieläpä lähellä etuseinää. Kiekkokala-akvaariossa taas takaseinän edessä on kuplaseinä, mikä on erittäin epäasiallinen. Ulkosuodattimien imuputket ovat myös harmillisen naamioimattomia muutamassa akvaariossa (mm. nro 11).

Yhtään huonokuntoista tai vahingoittunutta kalaa ei akvaarioissa havaittu. Se on oikeastaan aika yllättävää ottaen huomioon, että pienemmän yksittäisen (parvi)kalan pyydystäminen isosta ja syvästä akvaariosta, johon näkee huoltotilan puolelta vain ylhäältä, on aivan toisenlainen operaatio kuin kotiakvaariossa. Lisäksi pyydystäminen helposti tärvelee sisustusta ja hermostuttaa / vahingoittaa muita kaloja, joten huonokuntoisen kalan poisto on helpompaa, kun se kelluu pinnalla vatsa ylöspäin. Akvaariot ovat suuria, joten isoillakin kaloilla on soveliaat tilat lukuunottamatta pahkasarvikalaa, joka on selvästi liian pienessä akvaariossa, ja kahta nuorta keisarikalaa ja enkelikalaa, joille ei ole aikuisena riittäviä tiloja nykyisissä akvaarioissa. Merivesikalat ovat käytännössä yleensä huomattavasti aktiivisempia kuin makeavesikalat, joten suureksi kasvaville lajeille ei Särkänniemessä ole tiloja.

Sen sijaan vähäisestä matelijakannasta ei voi sanoa aivan samaa. Akvaario nro. 1:sen iguaanilla ei siis ollut lämpölamppua eikä vesikuppia, joten juominen onnistuu vain akvaariosta. Yksilön alaleuan suupielet ”lerpattavat”, mikä ei sinänsä ole välttämättä osoitus aineenvaihdunnallisesta ongelmasta, vaikka yleisesti ottaen liskon suun tulisikin olla kunnolla kiinni. Lisäksi samassa terraariossa oleva liejuryömijä on makeassa vedessä. Liejuryömijä olisi kotonaan nro 26:n murtovetisessä mangrovetulkinnassa, mutta luonnollisesti se karkaisi avoimesta altaasta helposti yleisötilojen puolelle.

Maakilpikonnia oli portaiden alla olevassa terraariossa neljä kappaletta, kreikkalaisia 1.2 ja reunuskonnia 0.1 yksilöä. Terraariosta pitää ensinnäkin kommentoida, että erilajisten kilpikonnien asuttaminen yhdessä ei ole suositeltavaa, vaikka tässä tapauksessa lajien levinneisyysalueet ovatkin osittain päällekkäiset. Terraariossa ei ole varsinaista lämpölamppua (paistattelupaikalla n. 45-50 asteen lämpö), vaan kaksi suurtehovalaisinta, joista toinen oli sammuksissa. Valaisimet ovat matalalla ja kyllä lämmittänevät alustansa kohtuullisesti, mutta terraarion yleisvalaistus oli tästä syystä turhan hämärä. Kyseessä kun ovat päiväaktiiviset, avoimien ja aurinkoisten seutujen eläimet. Infotaulussa on maininta, että kilpikonnat tarvitsevat UV-valoa. Luonnollisesti olisi siis hyvä laittaa terraarioon myös UV-valaistusta kun asia on kerran tiedossa?

Kilpikonnayksilöiden kilvenmuoto ei ollut aivan niin optimaalinen kuin se voisi olla asiallisessa hoidossa, mutta yleisesti ottaen kilvet näyttivät ihan hyviltä. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa yksilöiden nokista. Toisella uroskonnalla ylänokka oli huomattavan ylikasvanut ja törrötti lähes vaakasuoraan eteenpäin. Toisella uroksella taas alanokka oli ylikasvanut sulkien koko ylänokan sisäänsä. Kumpikin tapaus vaatisi nokan trimmaamista. Reunuskilpikonnan nokka oli normaalin muotoinen, mutta hieman ylipitkä. Pahin vika oli kuitenkin alanokkavaivaisen uroksen osittain esiin luiskahtanut suoli. Esiin liukunut osa oli sinänsä puhdas ja terveen vaaleanpunainen mutta kuiva, eli vaiva oli selvästi hoitoa vaativa. Kaikki konnat kyseinen yksilö mukaanlukien olivat kuitenkin aktiivisia ja liikkuivat osan aikaa vauhdikkaasti terraariossa. Sekä kilpikonnilla että iguaanilla oli käyntipäivänä ruokana jäävuorisalaattia, mikä ei ole kaikista parhaita mahdollisia ravintoaineita kasvinsyöjille (syyskuussa luonnonkasvien saatavuus on edelleen hyvä).

Yhteenvetona vuonna 1969 avattu Suomen ensimmäinen yleisöakvaario on edelleen ajan hermolla ja sitä uudistetaankin jatkuvasti. Akvaariot ovat hyvin sisustettuja, kalavalikoima on monipuolinen ja jonkinasteisia epäkohtia näkyi vain muutamia (osa kilpikonnista oli eläinlääkärin hoidon tarpeessa, iguaanin ja kilpikonnien lämmittelypaikka ja vesikupit, kilpikonnilla ei ollut UV-valoa, yksi merivesikala liian pienessä akvaariossa, kolmella keisarikalan poikasella ei ole aikuisina riittävästi tilaa, liejuryömijä makeassa vedessä, Corydoras-monnisilla sorapohja). Akvaarion pääsymaksu 8 euroa on kohtuullinen talvikaudella, jolloin Elämyspuiston aluelippua ei tarvitse ostaa. Kesäkaudella 8+8 euroa on turhan kova hinta pelkästä akvaariokäynnistä, tosin aluemaksulla pääsee samalla Näsinneulaan ja taidemuseoon. Akvaarion pitkä päivittäinen aukioloaika on myös positiivista.