Kaivautuvien liskojen terraario

Kaivautuvalla liskolla tarkoitetaan lajia, joka viettää merkittävän osan ajastaan kaivautuneena ja kaivautuu aktiivisesti. Täten lajit, jotka piilottelevat muiden eläinten kaivamissa tunneleissa tai kaivavat itse vakituisena piilopaikkana käytetyn tunnelin, mutta eivät muuten juurikaan kaiva, eivät ole terraariohoidon kannalta kaivautuvia lajeja. Käytännössä aktiivinen kaivautuminen tarkoittaa skinkkien tapauksessa liukumista maa-aineksen läpi raajat kylkiä vasten painettuna ja raajattomilla matoliskoilla luonnollisesti kaivautumista pään ja vartalon liikkeen avulla. Maa-aineksen koostumuksesta riippuen kaivettu käytävä usein romahtaa heti eläimen takana, tiiviimpään multamaahan kaivetut matoliskojen käytävät taas on pysyvämpiä ja niitä käytetään uudelleen. Varsinaiset kaivautuvat liskot eivät siis käytännössä kaiva eturaajoillaan, kuten esimerkiksi yksittäisen pesäonkalon kaivavat piikkihäntäagamat tai ihmegekot.

Kaivautuvia liskoja elää erilaisissa ympäristöissä, sekä hiekkadyyneillä että multamaassa. Elintavoiltaan aktiivisesti kaivautuvat lajit ovat kuitenkin monimuotoisia, osa lajeista liikkuu ja saalistaa maan pinnalla ja pakenee kaivautumalla, kun taas jotkin lajit elävät käytännössä jatkuvasti maan alla ja jopa muistuttavat ulkonäöltään kastematoja. Kaivautuvien liskojen fyysinen rakenne on kuitenkin yleisesti hyvin virtaviivainen, pää ei erotu selvästi kaulasta, jalat ovat lyhyet (kaivautuvilla liskolajeilla voi olla neljä jalkaa, pelkät eturaajat tai ei lainkaan jalkoja), suomupeite on hyvin sileä, häntä on suhteellisen lyhyt ja silmien, sierainten ja korva-aukkojen rakenne on sopeutunut kaivautumiseen. Kaivautuvat liskot eivät lyhyiden jalkojensa takia pysty kävelemään vartalo irti maasta, joten maan pinnalla ne käytännössä liukuvat eteenpäin vatsallaan.

Terraarioharrastuksen piirissä tavattavat kaivautuvat liskot ovat käytännössä lähinnä skinkkejä, jotka pääasiallisesti vain piilottelevat hiekassa ja ovat siten yleensä varsin hyvin esillä terraariossa. Kokonaan maan alla elävät lajit ovat käytännössä tylsiä lemmikkejä, koska niitä ei pysty juurikaan tarkkailemaan, eikä niitä niinollen juuri liiku eläinkaupassa. Kaivautuvista skinkeistäkin terraariossa tavataan lähinnä Pohjois-Afrikassa tavattavia berberiskinkkejä / algerianskinkkejä (Eumeces schneideri) ja Etelä-Eurooppaankin levinneitä silmäskinkkejä (Chalcides ocellatus). Terraario-oloissa näiden kahden hoito on terraarion sisustuksen toiminnallisten ominaisuuksien kannalta hyvin yhdenmukaista sillä erotuksella, että vaikka silmäskinkki onkin hiekkaisilla alueilla viihtyvä ja kaivautuu nopeasti irtomaahan, se kuitenkin hyödyntää ensisijaisesti ”piilopaikkoja” eli litteiden kivien alustoja, kasvillisuutta jne., kun taas berberiskinkkejä tavataan täysin avoimilla hiekkadyyneilläkin (tosin pääasiallisesti kuitenkin avoimien dyynien laitamilla ravinnon saatavuuden takia). Periaatteessa maassa elävien skinkkien terraario on lähtökohtaisesti sisustettu hyvin samalla tavalla kuin esimerkissä riippumatta siitä ovatko ne kaivautuvia vai eivät, ainoastaan pohjamateriaalin määrä ja tyyppi vaihtelee. Hieno hiekka sopii ainoastaan niille lajeille, jotka elävät luonnossakin hienolla hiekkapohjalla. Lisäksi kosteampien seutujen lajeilla käytetään mahdollisuuksien mukaan eläviä kasveja.

Nämä liskot kuuluvat siihen suhteellisen harvalukuisten eläinten joukkoon, jotka todellakin elävät luonnossa hienolla hiekalla. Luonnossa berberiskinkit elävät dyyneillä ja dyynialueiden reunoilla, joissa maaperä on pääasiallisesti irtohiekkaa ja kasvillisuus varsin vähäistä eli maanpinta on yleisesti varsin paljas. Koska normaalien piilopaikkojen määrä on vähäinen, liskot pakenevat yksinkertaisesti kaivautumalla hiekkaan (minkä ne tekevät erittäin nopeasti). Kallioalueisiin rajoittuvien hiekka-alueiden reunoilla maasto on kivistä, ja kivet tarjoavat myös piilopaikkoja, mutta kaivautuminen on lyhytjalkaiselle eläimelle siitä huolimatta usein ensisijainen vaihtoehto.

Terraarion keskeinen sisustuselementti on hienosta hiekasta tehty riittävän paksu (7-10cm) pohjakerros. Periaatteessa berberiskinkit eivät välttämättä tarvitse pohjamateriaalin lisäksi mitään muita sisustusesineitä tekniikan (lämpölamppu, wetbox ja juomavesikuppi) lisäksi, mutta koska tälläinen terraario on erittäin tylsä sekä eläinten että katsojien näkökulmasta, terraarioon lisätään muutamia hiekan yläpuolelle ulottuvia sisustuselementtejä.

Käytännössä sisustamiseen on kaksi lähestymistapaa, kevyet materiaalit ja painavat materiaalit. Kevyet materiaalit eli käytännössä kaarnan palat ja kevyehköt oksat voidaan asettaa hiekan pinnalle, koska ne eivät romahda eläinten kaivaessa niiden alla. Nämä skinkit eivät käytännössä kiipeile pensaisiin, eli oksilla on esteettinen ja suojaa antava tehtävä, samaten kuivat heinät parantavat terraarion ilmettä ja luovat yleistä suojaa.

Kaarnanpalat ovat hyvin käytännöllisiä. Ne tarjoavat hiekan yläpuolisen piilopaikan ja koska niiden päälle on hyvin helppo kiivetä, liskojen käytettävissä oleva pinta-ala lisääntyy. Myös wetbox voidaan asettaa hiekan pinnalle ja naamioida kaarnalla. Paistattelu onnistuu hyvin hiekan pinnalla, eli edes lämpölampun alle ei tarvitse asettaa kiveä tai laattaa. Tiili tai vastaava koroke tarvitaan ainoastaan vesikupin alle, jotta liskot eivät kaada sitä kaivaessaan hiekassa. (Painavammat juurakot voi olla syytä asettaa pohjalle eikä hiekkakerroksen päälle, jos sellaisia halutaan käyttää). Käytännössä siis kevyillä materiaaleilla sisustetussa terraariossa koko pohjan ala lukuunottamatta vesikupin alustaa on koko pohjakerroksen paksuudelta vapaasti kaivettavissa ja siten optimaalinen liskoille. Kevyt sisustus on lisäksi helposti poistettavissa, joten se on käytännöllinen vaihtoehto.

Painavat materiaalit, eli käytännössä keraamiset laatat sen sijaan eivät sovellu hiekan pinnalle asettaviksi. Erityisesti kaivavien eläinten terraariossa on erittäin tärkeää kasata laattarakennelmat tukevasti terraarion pohjalle puupalikoiden tai tiilenpalasten varaan (jotka nostavat ne halutulle korkeudelle pohjakerroksen paksuus huomioiden) ja kun rakennelma on valmis, hiekka kaadetaan terraarioon. Koska nämä eläimet ovat aktiivisia kaivajia, hiekkapohjan päälle rakennetut asetelmat todennäköiset romahtavat ennemmin tai myöhemmin ja tällöin eläin saattaa vahingoittua ja/tai terraarion lasit särkyä.

Laatoista saadaan rakennettua sekä piilopaikkoja että pohjan yläpuolista liikkumatilaa, mutta rakennelmat rajoittavat enemmän tai vähemmän vapaata kaivamisaluetta. Laattarakennelman tulisi olla "ympärikuljettava" eli suurimmalta osin irti terraarion seinistä (ks. kuvasarja), jolloin liskoilla on mahdollisimman paljon kulkureittejä. Toisaalta laattarakenteinen sisustus on vaikeammin purettavissa kuin kevyista materiaaleista tehty sisustus. Jos lisko täytyy poistaa terraariosta, uudelleen sisustaminen voi edellyttää laattarakennelmien kasaamista alusta alkaen paljaalle pohjalle, joten hiekan alle ulottuvien laattojen sijoittelussa kannattaa olla harkitseva. Kevyesti sisustetussa terraariossa oksat ja kaarnan palat poistetaan, lisko kaivetaan esiin ja sisustusmateriaali asetetaan takaisin hiekan pinnalle ilman suurempia asemointeja.

Suurin osa maassa elävistä skinkkilajeista ei elä varsinaisilla dyyneillä, joten useimmilla kaivautumaan kykenevilläkin lajeilla muiden piilopaikkojen osuus korostuu ja maaperän kaivettavuuden merkitys vähenee. Maassa elävillä ei-kaivautuvilla skinkeillä terraarion sisustus voidaan pitää pääsääntöisesti samanlaisena kuin berberiskinkeillä, mutta pohjakerros voi olla ohuempi ja materiaali tulee vaihtaa esimerkiksi saveen, luontaiseen maa-ainekseen tai sekoitteeseen. Mitä rehevämmiltä alueilta laji on peräisin, sitä enemmän voidaan suosia eläviä kasveja.