Terraario

Terraarioita voidaan ostaa valmiina tai ne voidaan rakentaa itse. Suurempia eläimiä hoidettaessa mittojen mukaan rakennetut terraariot ovat käytännössä välttämättömiä ja ne voidaan lisäksi rakentaa hyvin edullisista materiaaleista. Akvaattisia eläimiä hoidetaan akvaarioissa, ja joillakin lajeilla voidaan käyttää muovialtaita.

Terraario voidaan rakentaa lähes mistä tahansa materiaalista, olennaista on riittävä mekaaninen kestävyys pakovarmuuden takia ja kosteudenkestävyys. Terraarion pohjan tulisi olla aina kosteudenkestävää materiaalia puhdistuksen helpottamiseksi. Liikuteltavuuden takia terraarion tulee olla mahdollisimman kevyt ja isompien terraarioiden mielellään helposti osiin purettavia. Tilankäytön optimoimiseksi terraarioiden tulisi olla päällekäin pinottavia tai niille rakennetaan mittojen mukaan sopiva hyllykkö.

Terraarion yleisessä rakenteessa on olennaista riittävä riittävä tiiviys, mikä mahdollistaa terraarion sisäisen lämpötilan ja ilmankosteuden säätelyn. Toisaalta terraariossa on oltava riittävästi ilmanvaihtoaukkoja. Ilmanvaihtoreikiä voidaan tarvittaessa helposti peittää, joten niitä kannattaa tehdä runsaasti. Ilmanvaihtoa voidaan tarvittaessa tehostaa ilmapumpulla tai tuulettimella.

Terraarion muodon tulee olla eläinlajin vaatimuksiin sopiva. Maassa elävillä lajeilla pohjapinta-ala on olennaista, ja terraarion korkeus menee eläinten kannalta täysin hukkaan. Kiipeilevillä lajeille terraarion korkeus on tärkeää, mutta ne eivät kuitenkaan voi hyödyntää korkeaa tilaa ilman sopivia kiipeilyrakennelmia. Terraarion muoto on siten lähtökohtaisesti pääasillisesti laajapohjainen ja matala tai erittäin korkea. Näiden ääripäiden välimuotoja edustuvat valmisterraariomallit ovat mittojensa puolesta usein epäkäytännöllisiä.

Matelijat ja sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, joten niiden ruumiinlämpö riippuu olennaisesti ympäristön lämpötilasta. Terraarioon tulee siten luoda lämpötilaeroja. Väärä lämpötila rasittaa elimistöä ja voi tappaa eläimet nopeasti tai lyhentää niiden elinikää huomattavasti ilman näkyviä oireita.

Terraarion lämmitys jakautuu terraarion yleiseen lämmittämiseen ja paistattelupaikan luomiseen päiväaktiivisille eläimille. Päiväaktiivisilla, auringonpaisteessa paistattelevilla matelijoilla 45-50C° lämpöinen paistattelupaikka järjestetään lämpölampulla. Maassa elävillä lajeilla paistattelupaikka on terraarion pohjalla, kiipeilevillä lajeille kiipeilyrakennelman yläosassa. Korkeavartaloisilla eläimillä paistattelupaikan lämpötila tulee mitata eläimen selän tasolta, koska liian kuuma säteily voi aiheuttaa palovammoja. Sisäisellä heijastimella varustettu tavallinen kirkas kohdelamppu on paras vaihtoehto paistattelupaikan luomiseen, sillä kirkas valo jäljittelee luonnollista auringonpaistetta. Kirkasta valoa säteilevää polttimoa ei tarvitse lähtökohtaisesti suojata verkolla, kunhan se on riittävällä etäisyydellä. Eläimet eivät yritä koskettaa kirkasta polttimoa, vaan palovammoja syntyy eläinten maatessa liian kuumassa säteilyssä. Lämpölamppu sijoitetaan lähtökohtaisesti terraarion toiseen päätyyn, jolloin toinen pääty on tarvittaessa viileämpää aluetta.

Yöaktiivisilla lajeilla käytetään mieluiten pitkänomaista piilopaikkaa, minkä toista päätyä lämmitetään. Tällöin eläimet voivat siirtyä lämpimän ja viileän alueen välillä tulematta esiin piilosta.

Terraarion yleinen lämmittäminen onnistuu lämpölampun lisäksi useilla erilaisilla menetelmillä. Kaivautuvien eläinten ja sammakkoeläinten kosteapohjaisia terraarioita ei saa kuitenkaan koskaan lämmittää pohjan alta. Lämpökivet ovat ylikuumentuessaan vaarallisia ja nitä ei tule käyttää.

Lämmittelypaikkaa tarvitaan ainoastaan päivisin, joten yöksi terraarion lämmitys voidaan usein kytkeä kokonaan pois mikäli huonelämpötila pysyy sopivana. Luonnossa lämpötila laskee yöllä ja vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja näitä muutoksia jäljitellään myös terraariossa.

Lauhkeiden vyöhykkeiden eläimet, erityisesti sammakkoeläimet, saattavat tarvita terraarion viilentämistä huonelämpöä alhaisempaan lämpötilaan. Jäähdyttäminen on myös mahdollista erilaisilla menetelmillä.

Terraarioeläimet tarvitsevat selkeän vuorokaudenaikojen vaihtelun, mikä voi onnistua normaalin päivänvalon avulla tai siihen tarvitaan erillistä valaisinta. Mitä aurinkoisemmilta alueilta päiväaktiivinen laji on kotoisin, sitä tehokkaampaa valaistusta tarvitaan. Erityisesti päiväaktiivisilla aavikkoeläimillä tarvitaan hyvin tehokasta valaistusta. Yleisesti ottaen valaistus on hyvä, kun eläinten kanssa vastaavilta alueilta peräisin olevat menestyvät terraariossa.

Valaistuksen järjestämisessä tulee minimoida sähkönkulutus ja valaisimien tuottama hukkalämpö, mitä ei voida hyödyntää terraarion lämmittämisessä.

UVB-valaistusta tarvitaan ainoastaan päiväaktiivisilla, avoimilta alueilta peräisin olevilla auringossa paistattelevilla matelijoilla. Albiinot ja leukistiset värimuunnokset eivät kuitenkaan kestä lainkaan UV-säteilyä. UV-säteet eivät läpäise lasia, joten lamppu on asetettava terraarion sisälle tai verkon yläpuolelle.

Päivän pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja vaihtelu on hyvä huomioida myös terraarion valaistuksessa lajeilla, jotka ovat peräisin lauhkeilta vyöhykkeiltä.

Terraarion kosteus jaetaan ilmankosteuteen ja pohjamateriaalin kosteuteen. Nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa eikä niitä useinkaan tarvita samassa terraariossa. Liiallinen kuivuus aiheuttaa matelijoille nahanluontiongelmia ja voi tappaa sammakkoeläimet dehydraatioon, liiallinen kosteus taas voi aiheuttaa iho- ja hengityselinongelmia.

Ilmankosteutta järjestetään terraarion säännöllisellä sumutuksella. Myös eläinten kastelu sumuttamalla on tarpeellista monien lajien tapauksessa. Pohjamateriaalin kosteutta tarvitaan erityisesti sammakkoeläimillä, ja se onnistuu parhaiten kaatamalla pohjaan vettä. Sammakkoeläimillä käytetään lähtökohtaisesti aina kosteaa pohjaa.

Matelijoilla käytetään useiden lajien tapauksessa kostean pohjan sijasta kostealla materiaalilla täytettyä laatikkoa eli wetboxia. Wetbox rajaa kosteuden helposti hallittavaksi ja se on tarvittaessa helppo puhdistaa.

Luonnossa kosteustaso vaihtelee vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan, ja tämä tulee huomioida myös terraario-oloissa. Ilmankosteustason pitäminen jatkuvasti vakiona on siten useimmille eläimille merkityksetön asia.

Terraarion ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokasta riippumatta terraarion ilmankosteudesta. Terraariota ei saa sulkea umpioksi, koska ummehtunut seisova kosteus on haitallista ja aiheuttaa homehtumista. Tarvittaessa terraariota voidaan tuulettaa aktiivisesti ilmapumpuilla tai tuulettimilla. Kosteustaso saadaan pysymään korkeana riittävän aktiivisella terraarion sumuttamisella ja kastelulla.

Kaikki terraarioeläimet tarvitsevat vähintään juomavesiastian, huomioiden kuitenkin että pisaroita luovat eläimet eivät osaa välttämättä juoda vesikupista. Niillä tarvitaan tippalaitteistoa liikkuvien pisaroiden luomiseen. Sammakkoeläimillä tulee olla kostean pohjan lisäksi aina helppopääsyinen vesiastia, johon eläimet mahtuvat helposti kokonaan.

Juomavesiastian tulee olla aina helposti terraariosta poistettava, jolloin veden vaihto ja astian puhdistus on helppoa. Myös suurempi vesiallas johon eläimet mahtuvat kokonaan on aina mahdollisuuksien mukaan poisnostettavaa mallia, jolloin sen puhdistus on nopeaa ja helppoa.

Integroitua vesiallasta käytetään lähtökohtaisesti vain akvaattisilla sammakkoeläimillä, jotka hoidetaan akvaarioissa, tai akvaattisilla kilpikonnilla, joita voidaan pitää akvaarioiden ohella muovialtaissa.

Veden puhdistus perustuu matelijoilla ensisijaisesti aktiivisiin vedenvaihtoihin ja terraarion yleiseen hygieenisyyteen. Suodattimien käyttö on käytännössä tarpeellista matelijoiden altaissa. Sammakkoeläimillä akvaterraarion runsas kasvillisuus ja eläinten vähäinen määrä saa terraarion toimimaan biologisesti vedenvaihtoilla avustettuna. Suodattimet eivät ole siten yleensä tarpeen.

Akvaattiset eläimet, erityisesti sammakkoeläimet, elävät pääsääntöisesti seisovissa vesissä, joissa ei ole lainkaan virtausta eikä ääntä. Meteli ja virtaus stressaa näitä eläimiä usein huomattavasti, joten niitä tulee hoitaa meluttomissa olosuhteissa. Moottorikäyttöiset sisäsuodattimet tuottavat voimakasta melua, tärinää ja virtausta, joten niitä ei tule käyttää akvaattisten sammakkoeläinten akvaarioissa. Terraarioeläinten hoidossa käytettyjen suodattimien tulee siten olla lähtökohtaisesti altaan ulkopuolelle sijoitettavia.

Terraarion sisustuksen tulee täyttää eläimen ympäristöltään vaatimat toiminnalliset tarpeet. Terraarion esteettinen ilme on eläinten kannalta yhdentekevä, joten terraarion sisustuksessa tulee aina keskittyä sisustuksen toiminnallisuuteen.

Terraariossa tarvittavat sisustusmateriaalit voidaan hakea luonnosta, niitä ei ole mitään syytä ostaa eläinkaupasta. Poikkeuksen muodostavat akvaterraarioissa ja erittäin kosteissa terraarioissa käytettävät mangrove- ja mopani-juurakot, jotka ovat käytännössä homehtumattomia ja lahoamattomia sekä luonnostaan vettä raskaampia eli uppoavia. Korkkitammen kaarna on myös ylivoimainen kelluvan lautan materiaali verrattuna muihin kaarnoihin. Mangrove- mopani ja korkki ovat parhaita mahdollisia puumateriaaleja erikoistilanteissa, mutta kuivissa terraarioissa niillä ei ole mitään etuja verrattuna luonnosta haettuihin ilmaisiin puihin.

Kaikki Suomen luonnosta löytyvä puu on käyttökelpoista, mutta havupuu tulee kuivattaa enen käyttöä. Tuore havupuu tuoksuu varsin voimakkaasti ja tahmea, vaikeasti puhdistettava tuore pihka voi sotkea eläimet. Kuivunut kova pihka taas on täysin harmitonta, vaikka sitä olisi näkyvissä puun pinnalla.

Toinen ostettava sisustusmateriaali on keraaminen kivijäljitemälaatta, mikä on erittäin käyttökelpoinen materiaali terraarioissa. Kivijäljitelmälaatat ovat ohuempia, kevyempia ja pääsääntöisesti huomattavasti helvempia kuin aidot laattakivet.

Luonnosta haettuja materiaaleja ei tarvitse lähtökohtisesti desinfioida, vaan puumateriaali ainoastaan pestään puhtaaksi kuumalla vedellä ja harjalla. Akvaterraariossa käytettävä hiekka pestään juoksevalla vedellä. Sammalta käytetään kosteapohjaisissa terraarioissa mieluiten elävänä, ja selkärangattomat saadaan tarvittaessa poistettua upottamalla sammal pariksi päiväksi vesiämpäriin. Pohjamateriaalit kaivetaan mielellään hieman syvemmältä ja kuivatetaan.

Suomessa matelija- ja sammakkoeläinkanta on niin harvalukuinen, että taudinaiheuttajista ei ole käytännössä vaaraa. Luonnosta haettuihin materiaaleihin liittyvä mahdollinen uhka on punkkitartunta, joten heinämättäitä ja pintamaata / kariketta haettaessa tulee olla huolellisempi. Koska em. materiaalit käytetään kuivina, ne voidaan kuumentaa, pakastaa tai jättää kuivumaan ulkovarastoon, jolloin mahdolliset punkit tuhoutuvat. Mikäli luonnosta haettujen materiaalien mukana kuitenkin tuli punkkeja, ne eivät ole matelijaspesifisiä eivätkä lisäänny sisätiloissa, eli niistä päästään silloinkin helposti eroon.

Terraarion sisustuksen tulee tarjota eläimelle mahdollisimman paljon käyttökelpoista liikkuma-alaa. Liikkumatilaa kutistavia sisustusmateriaaleja, kuten kiviä tai kolmiulotteisia tekokallioita ei tule lähtökohtaisesti käyttää lainkaan. Ylipäätään kaikkien sisustusesineiden tulisi olla tarpeen mukaan irrotettavia ja terraariosta poistettavia.

Oksistossa kiipeileville lajeille rakennetaan kiipeilyteline, joka kattaa suurimman osan terraarion korkeudesta. Avoin ilmatila on kiipeileville eläimille täysin hyödytöntä. Kiipeilyrakennelma järjestetään tehokkaimmin käyttämällä tikasrakennetta, jossa olennaisia ovat vaakasuorat oksat. Pinnoilla kiipeileville lajeille saadaan tehokasta pinta-alaa kaarnalevyillä ja rappauspintaisilla rakennuslevyillä.

Kaivelevilla lajeilla tarvitaan kaivuukelpoista pohjamateriaalia, mutta koko terraarion pohjan alan ei useimmissa tapauksissa tarvitse olla kaivettavissa. Suuremmille lajeille kaivamismahdollisuus on käytännöllistä järjestää erityisellä kaivuutunnelilla, pienemmillä lajeilla voidaan käyttää keraamisia laattoja tukemaan käytävien kattoa jolloin pohjamateriaalin määrä ja terraarion paino pysyy mahdollisimman alhaisena.

Maan pinnalla elävillä lajeilla terraarion pohjamateriaalin tulee olle mahdollisimman kiinteää, jolloin se ei upota tai tartu ravintoon. Samalla materiaalin tulee olla imukykyistä ja helposti vaihdettavaa. Kaarnahake, savi ja erilaiset luonnosta haetut maa-ainekset ovat usein parhaita vaihtoehtoja. Hienojakoinen aines voi aiheuttaa varsinkin käärmeille tulehduksia joutuessaan vatsasuomujen alle, joten erityisesti kosteissa käärmeterraarioissa tulee lähtökohtaisesti välttää hienojakoista pohjamateriaalia. Hieno hiekka sopii vain lajeille, jotka elävät luonnossakin hiekkapohjalla. Sammakkoeläimillä käytetään yleisesti elävällä sammalella päällystettyä hiekkapohjaa, joka varaa hyvin kosteutta. Kiipeilevillä lajeilla pohjamateriaalin tyypillä ei ole huomattavaa merkitystä, vaan pohja voi olla jopa täysin paljas.

Munintapaikka järjestetään mieluiten erilliseen laatikkoon, jolloin eläimen on helppo munia sopivaan maa-ainekseen ja munat voidaan poistaa helposti terraariosta erilliseen hautomoon.

Piilopaikkojen tulee olla eläimen kokoon suhteutettuja eli riittävän ahtaita/matalia, jotta eläin tuntee olonsa turvalliseksi. Piilopaikkojen tulee olla tarvittaessa terraariosta poistettavia. Keraamiset laatat ja kaarna ovat hyviä pienempien eläinten terraariossa, suurilla lajeilla voidaan käyttää esimerkiksi vanerista tehtyjä laatikoita. Yöaktiivisilla lajeilla piilopaikan toista päätyä on suositeltavaa lämmittää ja piilon tulisi olla pitkänomainen lämpötilaerojen luomiseksi. Tasakattoiset piilot lisäävät eläinten käytettävissä olevaa pinta-alaa, jolloin todellinen liikkumatila on suurempi kuin terraarion nimellinen pohjapinta-ala.

Eläviä kasveja kannattaa käyttää terraariossa aina kun se on mahdollista. Kasvit luovat sopivaa mikroilmastoa, tuovat yleistä suojaa, toimivat joidenkin lajien liikkuma-alueena ja parantavat terraarion esteettistä ilmettä. Sammakkoeläimillä käytetään eläviä kasveja aina kun se on mahdollista, matelijoilla voidaan hankalissa tapauksissa käyttää tekokasveja.

Terraarion esteettinen koristelu on mahdollista kun eläimen vaatimat toiminnalliset ominaisuudet on täytetty, edellyttäen ettei se ala heikentämään terraarion ominaisuuksia. Terraarion kokoonpanon onnistuneisuutta voidaan arvioida yhdeksällä kysymyksellä:

Eläinlajin ympäristö-, lämpötila- ja kosteusvaatimukset sekä vuodenaikojen vaihtelun vaikutukset voidaan yleensä helposti määritellä lajin elinaluetta koskevista maantieteen perustiedoista (mm. vuosittaiset lämpötilakäyrät ja sademäärät). Luonnollista ympäristöä koskevat tiedot sovelletaan olennaisilta osin terraarion sisustukseen ja olosuhteisiin.

Terraarioeläinlajit asutetaan lähtökohtaisesti aina lajiterraarioon. Monia lajeja täytyy myös asuttaa terraariossa yksittäin.

Lauhkeilta vyöhykkeiltä peräisin olevat matelijat ja sammakkoeläimet tarvitsevat usein viileää talvea ja talvihorrosta menestyäkseen ja lisääntyäkseen terraariossa. Lajista riippuen, talvilepo voidaan järjestää yksinkertaisesti kytkemällä terraarion lämmitys ja valaistus pois päältä keskitalvella mikäli asunnon yleislämpötila ei ole liian korkea tai siirtämällä luonnossa horrostavat eläimet talvilevolle jääkaappiin sopivissa astioissa.

Ravinto on lajikohtaista ja sen tulee terraarioloissa vastata rakenteellisesti ja ravitsemuksellisesti mahdollisimman läheisesti lajin luontaista ravintoa.

Vitamiini- ja hivenainelisäykset ovat lähtökohtaisesti tarpeellisia kaikille matelijoille lukuunottamatta kokonaisia jyrsijöitä syöviä käärmeitä. Kalsiumia lisätään ravintoon, mutta lisäksi monien liskojen ja maakilpikonnien terraariossa on hyvä pitää pientä kalkkijauhoastiaa ja vesikilpikonnien akvaariossa seepiansuomua vapaasti eläinten käytettävissä.