|
Terraarioalan peruslähtökohta eli itse terraario voi olla hyvin monimuotoinen muotonsa,
rakenteensa ja materiaaliensa puolesta. Terraarion ensisijainen rakenteellinen vaatimus
on eläinten, lämmön ja kosteuden pitäminen terraarion sisällä, mikä ei yleensä kuitenkaan
edellytä akvaarion tavoin vesitiiviyttä ja
paineenkestävyyttä. Tämä mahdollistaa hyvin
luovan rakennusmateriaalien käytön. Lähtökohtaisesti terraariot voidaan jakaa
standardikokoisiin
kaupallisiin tuotteisiin, jotka on valmistettu joko nimenomaisesti eläintarvikkeiksi tai
muuhun kuluttajakäyttöön ja enemmän tai vähemmän itse mittojen mukaan tehtyihin
uniikkikappaleisiin.
Terraarion materiaalien valinta on tapauskohtaista ja riippuu ensisijaisesti
hoidettavan eläimen ympäristövaatimuksista. Vaikka suurin osa terraarioista on
kooltaan suhteellisen pieniä eli käytännössä yhden tai kahden henkilön siirreltävissä,
erityisesti suurikokoisten terraarioiden tapauksessa tulisi kiinnittää huomiota helppoon
liikuteltavuuteen. Vaikka suurikokoinen terraario olisikin tarkoitettu paikallaan
pysyväksi, erityisesti vuokra-asunnossa asuvan tulee huomioida kuljetusmahdollisuudet
muuton yhteydessä. Toisin sanoen, suuren terraarion on erittäin edullista olla
mahdollisimman kevyistä materiaaleista rakennettu ja tarvittaessa osiin purettava,
jolloin se ensinnäkin saadaan sisään ja ulos asunnosta ja sitä voidaan siirrellä
henkilöautolla.
Terraarioiden materiaalivaatimukset jakautuvat periaatteessa sen mukaan
pidetäänkö
terraariossa vettä enemmän tai vähemmän akvaariotyylisesti, eli onko rakenteen oltava
vesitiivis ja voiko väärästä materiaalivalinnasta tai rakennustavasta aiheutua
vesivahingon riski. Yleisesti terraarioiden tulisi olla kosteuden ja roiskeveden
kestäviä riippumatta eläimen vaatimuksista, mutta varsinainen vesitiiviys n. 10-20
senttiä korkean pohja-alueen yläpuolella ei ole merkityksellistä. Tämä tekee
terraarion materiaalivalinnoista ja rakentamistyylistä hyvin monipuolisen verrattuna
akvaarioihin. Terraarion rakentaminen itse on siis hyvinkin helppoa mikäli
sen ei tarvitse olla vesitiivis.
Materiaalien ja rakennustavan monipuolisuudesta seuraa, että terraarioita voidaan rakentaa
erittäin halvoista, jopa ilmaiseksi rakennusjätteeksi tulkittavista materiaaleista,
mutta niiden rakentamiseen voidaan toisaalta upottaa huomattavia summia
kiinnittämällä liikaa huomiota materiaalien tarpeettomaan ”laatuun”. Samankokoisten
ja samanlaisille eläimille tarkoitettujen terraarioiden hintoihin saadaan tällöin
helposti aikaan useiden satojen eurojen eroja ilman, että sillä on terraarion toimivuuteen ja
eläimen viihtyvyyteen mitään vaikutusta.
Jos taas lähtökohtana on rakentamiseen käytettävissä oleva budjetti, niin mitä halvemmilla
materiaalikustannuksilla selvitään, sitä suurempi terraario saadaan rakennettua ja yleisenä
sääntönä suurempi tila on luonnollisesti parempi. Vaihtoehtoisesti sisustamiseen ja
tekniikkaan jää enemmän budjettia, eli järkevillä materiaalivalinnoilla saadaan aikaan
tässäkin mielessä edullisempi lopputulos.
Luonnollisesti materiaalien hinnalla on merkitystä silloinkin, kun terraario hajoaa
tai siitä joudutaan muuten luopumaan. Kun rakennelma ei alkujaankaan maksanut juuri
mitään, se voidaan antaa eteenpäin ilmaiseksi tai romuttaa. Tarpeettoman kalliista
materiaaleista rakennetun terraarion jälleenmyynti sen sijaan on yleensä erittäin tappiollista.
Yleisesti ottaen sekä valmisterraarioilla että itserakennetuilla terraarioilla on
hyvät puolensa ja sopivat käyttökohteensa. Mutta mitä enemmän tekee itse ja mitä
enemmän käyttää materiaaleja, jotka eivät ole ns. erikoistavaraa eli terraariokäyttöön
valmistettuja, sitä halvemmalla terraarion perustamisesta selvitään. Tämä pätee myös
sisustamiseen ja terraariotekniikkaan. Lisäksi valmisterraariot harvemmin ovat optimaalisen
kokoisia eläinten vaatimuksiin tai käytettävisä olevaan tilaan nähden tai niille ainakin
joudutaan rakentamaan sopiva hyllykkö. Varsinkin isompien eläinten tapauksessa terraario
on käytännössä pakko rakentaa itse tai teettää mittojen mukaan.
Terraarion rakennetta käsittelevässä osiossa tarkastellaan erilaisia terraariovaihtoehtoja;
valmiina saatavia kaupallisia tuotteita, jotka soveltuvat terraarioeläinten pitämiseen
alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan riippumatta ja erilaisten materiaalien hyödyntämistä
terraarion rakentamisessa.
|
|
Terraarion sopiva koko on erittäin lajisidonnainen ja myös tilanteesta riippuva tekijä.
Esimerkiksi kanihäkistä voidaan antaa perusteltuna ohjeena, että pohjan pinta-alan
tulisi olla vähintään tietyn kokoinen riippumatta kanirodun koosta, koska kaikki kesykanit
kuitenkin ovat suhteellisen pieniä ja käyttäytyvät samalla tavalla. Terraarioeläimistä
puhuttaessa skaala taas ulottuu alle parisenttisistä selkärangattomista ja sammakoista metrien
pituisiin varaaneihin, krokotiilieläimiin ja yli kuuden metrin pituuden saavuttaviin
käärmeisiin. Osa terrarioeläimistä elää käytännössä koko elämänsä puissa, osa maan
alla ja osa vedessä. Ja ”sopiva” terraario voi siten olla mitä tahansa parilitraisesti
muovipurkista (oikein tilava esimerkiksi pienelle sauvasirkalle) makuuhuoneen kokoiseen
tilaan (siinä alarajalla esimerkiksi niilinvaraanille). Eli terraarioilla ei ole ”oikeaa”
kokoa vaan sopiva koko riippuu aina eläinlajista.
Koska terraarioeläimet ovat pääsääntöisesti huomattavasti pohjakeskeisempiä kuin
kolmiulotteisessa tilassa uivat akvaariokalat, TERRAARION KOOSTA TULISI ENSISIJAISESTI
PUHUA POHJAPINTA-ALANA riippumatta
siitä elääkö laji vedessä vai maalla.
Tilavuuslitroilla ei ole merkitystä edes kiipeilevien eläinten terraarioissa, vaan terraarion
mitat ja sopiva sisustus ovat keskeisiä ominaisuuksia. Kiipeilevillä eläimillä korkeus,
sekä terraarion absoluuttinen korkeus että sijoituspaikan
suhteellinen korkeus lattiaan nähden, on olennaista. Mutta päinvastoin kuin akvaariokalat,
kiipeilevätkään eläimet eivät voi hyödyntää "tilavuutta" leijumalla ilmassa.
Terraarion mittojen kannalta on lisäksi
merkittävää käyttääkö kiipeilevä eläin kaksiulotteisia vai kolmiulotteisia
kiipeilyrakennelmia
(kaksiulotteisia pintoja hyödyntävän eläimen terraarion muoto voi olla varsin litteä ja
pohjapinta-ala siten varsin pieni).
Usein kuulee sanottavan, ettei terraario tai muun eläimen häkki tai tarha voi olla
liian suuri. Yleisesti ottaen ei tulekaan lähteä siitä, että hoito-ohjeissa mainittu
terraarion minimikoko on optimaalinen vaihtoehto, vaan arvioidaan eläimen kokoa,
liikkumistapaa ja aktiivisuutta ja niistä seuraavaa tilantarvetta, koska yleensä
ilmoitettu minimi todellakin on minimi. Useimmat lajit liikkuvat luonnossa huomattavasti
laajemmalla alueella kuin terraarioon on mahdollista järjestää, joten tilan tulisi
olla niin suuri kuin mahdollista eläimen kannalta olennaisilla
ulottuvuuksilla mitattuna . Toisaalta on myös
tilanteita, joissa terraario voi olla ”liian” suuri. Tällöin suuresta tilasta ei
ole eläimen kannalta hyötyä tai se jopa vaikeuttaa huomattavasti hoitotoimenpiteitä,
joten terraario käy kokonsa takia epäkäytännölliseksi.
(HUOM! Eläinten ammattimaiseen kasvattamiseen ja tutkimukseen käytettyjä tiloja ja
terraarioratkaisuja tai poikasten väliaikaista majoittamista ei tule verrata
yksittäisten harraste- tai lemmikkieläinten pitämiseen.)
Normaalihuoneistossa terraarion tulee olla eläimen kannalta mahdollisimman optimaalinen
ja yleensä myös sekä ulkoisesti että sisustukseltaan mahdollisimman kaunis ja muuhun
kalustukseen sopiva. Sekä optimaalisuus eläimen kannalta että sisustuksen esteettinen
onnistuneisuus yleensä tarkoittaa, että terraario on riittävän suuri. Mutta suuren
koon periaatteesta on kuitenkin joitakin tavallisia poikkeuksia, jolloin terraarion
koon kasvattamisesta ei ole hyötyä:
|
1) Epäsovelias rakenteellinen ulottuvuus. Käytännössä maassa elävien lajien terraarion
tarpeeton korkeus tai kiipeilevien lajien terraarion laaja pohjapinta-ala menee eläinten
kannalta hukkaan. Esimerkiksi maakilpikonnien kannalta on se ja sama onko
asianmukaisesti valaistun terraarion korkeus 50 cm vai 230cm. Hyönteisiä syövien maassa
elävien lajien terraarioissa korkeudesta on lisäksi konkreettista haittaa, mikäli
ravintohyönteiset pääsevät kiipeämään eläinten ulottumattomiin. Kiipeileville lajeille
terraarion ulkomitoilla ja tilavuudella ei ole merkitystä mikäli sisustus ei tarjoa
oikeanlaisia kiipeilymahdollisuuksia. Akvaattisten eläinten tapauksessa taas vedenpinnan
korkeuden nostaminen ei varsinaisesti lisää käytettävissä olevaa tilaa, koska eläimet
viettävät aikaansa enimmäkseen pohjalla.
2) Paikallaan pysyttelevä eläin. Esimerkiksi sarvisammakot ja pesäkolon kaivavat
hämähäkit eivät käytännössä hyödy terraarion pinta-alan kasvattamisesta tietyn koon
yläpuolelle, koska ne eivät juurikaan liikuskele ympäri terraariota. Tällöin on
samantekevää, onko pohjapinta-ala 0,2 vai 2,0 neliömetriä kunhan terraario on
muuten asianmukaisesti sisustettu.
3) Terraarion epäasiallinen sisustus. Esimerkiksi kiipeilevien lajien terraariossa
suuri koko ja korkeus menee hukkaan, mikäli koko tilaan ei ole järjestetty asianmukaisia
kiipeilypuita. Seinäpinnoilla liikkuvat eläimet sen sijaan voidaan majoittaa
ulkoisilta mittasuhteiltaan pienempiin tiloihin, jos terraarion muu sisustus tarjoaa
runsaasti liikkumispinta-alaa eli terraarion pohjapinta-ala ja ulkoiset mitat voidaan
pitää pienempänä ilman, että eläinten käytössä oleva pinta-ala pienenee. Maassa
elävien lajien, mm. maakilpikonnien terraariossa taas suuret kivet ja juurakot syövät
tehokkaasti käytettävissä olevaa tilaa.
4) Terraarioon katoava pienikokoinen eläin. Esimerkiksi pienikokoiset tuliliskot ja
kääpiökynsisammakot menestyvät erinomaisesti 100 litraisessa runsaskasvisessa
akvaariossa (vesitilavuus n. 50-80 litraa), mutta 400 litraiseen vastaavasti sisustettuun
laajapohjaiseen (esim. 100x100x40cm) akvaarioon ne häviävät jo turhankin tehokkaasti,
mikä vaikeuttaa mm. ruokintaa ja munien havaitsemista. Eläinten kannalta tilan
moninkertaistaminen ei myöskään tuo varsinaista lisäarvoa, vaikka eläimet liikkuvatkin
koko terraariossa. Maakilpikonnat ovat aktiivisia ja tilaa vaativia, mutta niidenkään
ulkotarhan ei välttämättä tarvitse olla lammashaan kokoinen, varsinkaan poikasilla ja
erityisesti mikäli maasto on kaivuukelpoista.
|
Yleisesti tulee siis huomioida, että asiallisissa hoito-ohjeissa yleensä annettavat
terraarion mitat ovat minimimittoja ja hankittavan terraarion tulisi mieluummin olla
suurempi lajin kannalta olennaisten ulottuvuuksien osalta. Käytännössä terraarion kokoa
koskevien lähtökohtien tulisi olla mielenkiinnon kohteena olevan eläimen vaatimuksissa,
eikä varsin tavallisessa käänteistilanteessa missä aletaan innokkaasti etsiskellä mitä
tahansa terraarioeläintä, joka voidaan tunkea 60 litran akvaarioon. Tai siihen
kuuluisaan parin litran lasipurkkiin...
|