Terraarioeläinharrastuksen motiiveista

Ns. erikoisten lemmikkieläinten hankkiminen on harrastus, tai monissa tapauksissa päähänpisto, mitä ei ole aina tehty oikeista lähtökohdista ja harrastus jää usein lyhytaikaiseksi. Tämä on erityisen harmillista sellaisten eläinten tapauksessa, mitkä ovat pitkäikäisiä ja joiden hoito vaatii yleisesti ottaen huolellisuutta tai jonkinasteisia erityisjärjestelyitä sopivien olosuhteiden ylläpitämiseksi. Myös niiden, jotka hankkivat eläimiä harkinnan seurauksena tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin.

Eksoottiset eläimet eivät ole seuraeläimiä, koska lähes kaikki niistä ovat akvaariokalojen tavoin lasin takaa passiivisesti tarkkailtavia. Niiden hoito erilaisine oheisaktiviteetteineen tarjoaa runsaasti järkevää tekemistä, mutta seuraa niistä on jotakuinkin yhtä paljon kuin vaikka ruukkukasveista. Seuraeläinta kaipaava hankkikoon siis koiran tai papukaijan. Toisaalta, terraarioeläinten passiivinen suhde hoitajaan on myöskin etu, koska ne voidaan tarvittaessa myydä ilman että eläin reagoi omistajanvaihdokseen. Koska eläimet elävät terraarioissa, ne eivät sotke tai tuhoa asuntoa ja akvaarioihin aina liittyvä vesivahingon riski ei koske useimpia terraarioita kuin mahdollisesti huonosta ilmanvaihdosta johtuvan ilmankosteuden nousun kautta, mikä toisaalta on akuuttiin vesivahinkoon verrattuna pitkäkestoinen prosessi. Terraarioeläimiä ei tarvitse ulkoiluttaa ja monia ei tarvitse ruokkia päivittäin.

Tästä seuraa, että monet terraarioeläimet, lähinnä käärmeet, voi toisinaan jättää yksin viikkojenkin ajaksi, kun terraarion lämmitys ja valaistus on ajastettu ja terraariossa on riittävä määrä vettä. Tosin käytännössä voi käydä niin, että käärme ulostaa veteen tai kaataa vesialtaan heti ensimmäisenä päivänä, tai lämpölamppu palaa heti ensimmäisenä aamuna, eli pidempien matkojen ajaksi eläimillä tulisi olla hoitaja, joka ainakin tarkistaa tilanteen säännöllisesti vaikka varsinaisia hoitotoimenpiteitä ei tarvitsisikaan tehdä.

Terraarioeläinten pidossa on allergisoimattomuuden lisäksi siis muitakin käytännön etuja verrattuna perinteisempiin lemmikkieläimiin, mutta ne eivät kuitenkaan ole sen erikoisempia kuin akvaariokalat tai karvapeitteiset eläimet. Vaikka niistä käytetään yleisnimeä eksoottiset eläimet, niiden pito ei ole yhtään sen eksoottisempaa kuin akvaariokalojen pito akvaariossa. Lisäksi kuka tahansa voi Suomessa täysin vapaasti ja vaivatta hankkia niitä eläinkaupoista tai yksityisiltä ihmisiltä, joten niiden todellinen brassailuarvo on sama kuin vaikka matkapuhelimella. Monilta ihmisiltä kuitenkin puuttuu täydellisesti kyky käsittää tämä.

Lisäksi on huomioitava, että suurin osa terraarioeläimistä elää huomattavan vanhoiksi, pienetkin lajit usein vähintään 10 vuotta, ja monet pieninä poikasina eläinkaupoissa myytävät lajit vaativat aikuisena huomattavan paljon tilaa. Erityisesti vesikilpikonnien hoito käy pidemmän päälle rasittavaksi jatkuvinen vedenvaihtoineen, joten eksoottisten eläinten hankkimista tulee harkita hyvin tarkkaan. Terraarioeläinten muista ongelmakohdista on enemmän tietoa Terraarioeläinlajin valinta -osiossa. Toisaalta, mikäli eläimiä ei voida enää järkevästi pitää, niistä kannattaa luopua ajoissa. Eläinten kannalta omistajanvaihdoksella ei ole merkitystä.

Pikkujyrsijät ovat terraarioeläimiä paljon suositeltavampia lemmikkejä, koska ne ovat kesyyntyviä ja "hellittäviä" eläimiä, ja jotka ONNEKSI elävät vain muutamia vuosia. Tällöin kiinnostus eläimen hoitoon kuolee suunnilleen samoihin aikoihin kuin itse eläin, joten kyllästymisongelmia ei yleensä tule. Mikäli allergia estää jyrsijöiden hankkimisen, useat akvaariokalat ovat vastavalla tavalla suhteellisen lyhytikäisiä.

Vantaalaisen eläinkaupan sisäänheittotarjous keväällä 2009: Mainoskyltissä tai kilpikonnien terraariossa ei jostain syystä ollut mainintaa siitä, että maakilpikonna voi elää lähes 100 vuotta ja tarvitsee lähtökohtaisesti ainakin kahden neliömetrin terraarion...

Eläinten luonnosta pyydystäminen on yleisellä tasolla vältettävä asia erityisesti, kun kerättävät lajit ovat suhteellisen hitaasti lisääntyviä ja keräämisellä tavoitellaan lähinnä hintasäästöjä normaalissa lemmikkieläinkaupassa. Luonnosta pyydystäminen tarjoaa toisaalta työpaikkoja keräilymaiden väestölle ja se toimisikin hyvin, mikäli keräilyä harjoitettaisiin kestävän kehityksen periaatteella eli ainoastaan populaation tuottoa harvennettaisiin. Käytännössä asia ei kuitekaan toimi läheskään näin, vaan toisistaan riippumattomat, toisten omistamalla maalla toimivat keräilijät syyllistyvät nopeasti ylikeräilyyn ja populaatiot romahtavat, minkä seurauksena keräily täytyy ulottaa uusille alueille. Eli eläinten säänöstelemätön massakeräily lemmikkieläimarkkinoille ja toiminnan tukeminen luonnosta pyydystettyjä WC-eläimiä hankkimalla ei ole sopivaa toimintaa. (WC= Wild Caught)

Luonnosta pyydystettyjen eläinten kauppaa tukevat ja puolustelevat harrastelijat ovat tyypillisesti juuri sellaisia, joita ei harrastuksen piirissä oteta kovinkaan vakavasti. Nämä henkilöt ovat tyypillisesti matalan koulutus- ja älykkyystason omaavia tusinasählääjiä, jotka eivät todellisuudessa saa aikaan mitään merkittävää, vaikka oman käsityksensä mukaan he pitävätkin toimintaa ”merkittävänä lajin hoitoa koskevan tiedon tuottamiseen / lajin pelastamiseen liittyvänä projektina”, mikä kyseisten henkilöiden potentiaali huomioonottaen on varsin huvittava perustelu.

Samantyylistä läpinäkyvää puolustelua harrastavat myös eläinkauppiaat. Mm. eräs perustelu oli, että ”myymällä maahantuotuja (luonnosta pyydystettyjä) eläimiä, harrastajille tarjotaan mahdollisuus kasvattaa niitä vankeudessa”. Sen voi uskoa ken haluaa.

Kyseisellä kaupalla on valikoimissaan mm. pitkähäntäliskoa (Takydromus sexlineatus), jonka voidaan sattuneesta syystä olettaa olevan järjestään luonnosta kerättyä. Indonesialainen tukkuliike myi lajia vuoden 2007 hinnaston mukaan 0,50 amerikan DOLLARIN kappalehintaan, eli kyseinen ketju saa niiden myyynnistä varsin hyvän voittoprosentin, vaikka eläimet tulisivatkin välikäden kautta. Ja toiminnan perustelu siis on, että tällä tavalla tarjotaan harrastajille mahdollisuus kasvattaa lajia vankeudessa? OK, siinä tapauksessa, että joku kasvattamiseen kykenevä hankkisi lajia ja lisäännyttäisi sitä, poikasten myyntikokoon kasvatuksen hinta muodostuisi varsinkin ostoravinnolla varsin korkeaksi verrattuna luonnosta pyydystetyn yksilön hintaan. Mahtaisikohan kyseinen liike todella tukea kasvatustoimintaa ostamalla pitkähäntäliskon CB-poikasia (CB=Captive Bred) samalla hinnalla kuin leopardigekon poikasia? Näiden liskojen poikasten kasvatuksen kustannukset kun ovat vastaavat, joten niistä tulisi saada sama hinta. Mutta eläinkaupassa myydystä liskosta saatava voitto kutistuisi tällöin huomattavasti verrattuna halpoihin WC-yksilöihin...

Samaisen tukkuliikkeen hinnastossa smaragdiskinkki (Dasia smaragdina) 1,75 USD / kpl ja tokee-gekko (Gecko gecko) 0,85 USD / kpl... Jostakin kumman syystä kumpainenkin laji on edustettuna kyseisen suomalaisen lemmikkiliikeketjun valikoimissa, vaikka vankeudessa kasvatettujen poikasten saatavuus on heikonlaista....

Ja jostain kumman syystä eläinkauppojen myymät WC-eläimet tuntuvat olevan enimmäkseen juuri halvimpien lajien edustajia, riippumatta siitä miten helposti lajia voi kasvattaa vankeudessa... Ja halvimpia eläimiähän ostavat pääasiassa aloittelevat harrastelijat, jotka eivät joko ole edes kiinnostuneita vakavasti otettavasta lisäännyttämisestä tai eivät siihen muuten kykene...

Mutta toiminnan perustelu ”CB-kasvatuksen edistämisellä” kuitenkin kuulostaa niin hyvältä, että toiminnasta tulee hyväksyttävää... Toinen perustelu on, että lajia ei ole saatavilla kasvatettuna, joten täytyy hankkia ”maahantuotuja” yksilöitä. Matelija- ja sammakkoeläinlajeja on 14 000 erilaista, joten se, että jotain tiettyä lajia ei ole saatavilla riittävästi (vai riittävän halvalla?) CB-kasvatettuna siis pakottaa myymään juuri kyseistä lajia luonnosta pyydystettyinä yksilöinä? Asia ei siis millään tavalla taaskaan liity siihen, että kyseisiä eläimiä on saatavilla WC-yksilöinä erittäin edullisesti muutaman DOLLARIN kappalehintaan, eli niiden myynnistä saatu voitto on erittäin hyvä? Itse kukin voi siis miettiä minkälaista toimintaa harjoittavia kauppiaita haluaa tukea, olivat esitetut korulauseet mitä hyvänsä.

Eli lähtökohtaisesti tulee suosia vankeudessa kasvatettuja eläimiä. Jos eläin on vankeudessa kasvatettu, kasvatusmaalla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Suomessakin tuntuu kuitenkin joillakin tahoilla olevan käsitys, että Suomessa kasvatettu poikanen olisi jollakin tavalla parempi kuin esimerkiksi Ruotsissa kasvatettu, ja siitä pitäisi siksi maksaa kalliimpi hinta. Jostain kumman syystä nämä tahot tuntuvat olevan niitä, jotka kasvattavat itse poikasia, mutta eivät kuitenkaan pysty kysyttäessä esittämään mitään järkevää syytä miksi ruotsalainen poikanen olisi yhtään huonompi. Samalla logiikalla voitaisiin Helsingissä kasvatettua poikasta pitää hienompana kuin Tampereella kasvatettua. Eli kukin tavallaan, Suomesta tai ulkomailta hankittu kasvatettu poikanen, terraarioeläinten kasvatustoimintaa se edistää aivan samalla tavalla. Ylihintaa kiskovat kasvattajat voi jättää omaan arvoonsa sijaintimaastaan riippumatta.

Käytännössä oman harrastuksen, tai ainakin säännöllisesti lisääntyvien sopivien lajien kulut saa usein jotakuinkin katettua poikasten kasvattamisesta saaduilla tuloilla, jolloin harrastus on periaatteessa omarahoitteista. Tämä on kuitenkin hyvin tapauskohtaista ja riippuu eläinlajeista.

Erittäin kallita eläimiä ei saa myytyä pelkästään Suomessa, jos poikue on vähänkin suurempi, ja ulkomaille myynnistä aiheutuu vaivaa ja kuluja. Erittäin halpoja lajeja taas ei välttämättä saa myytyä voitollisesti, vaikka poikasista sinänsä pääsisikin eroon. Suuren poikueen myymiseen saattaa mennä pitkä aika, mikä lisää kustannuksia. Esimerkiksi jo kymmenkunnan harvinaisemman ja vähemmän halutun lajin poikasen myynti voi osoittautua Suomessa varsin hankalaksi.

Puhtaasti voittoa tavoittelevana ja selvästi kannattavana toimintana terraarioeläinten kasvattaminen on Suomen kaltaisessa maassa epäonnistunut ajatus, koska kotimainen kysyntä on hyvin rajallista. Parempia tuottoja saa lähes mistä tahansa muusta liiketoiminnasta, joten eläinten hankinnan tulee käytännön syistä olla kiinnostuspohjalta tehtyä. Toisaalta, jos harrastuksen haluaa muodostuvat omarahoitteiseksi, lajien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Kasvatettavan lajin positiivisia ominaisuuksia: Suhteellisen pieni ja vähän tilaa vaativa, helposti lisääntyvä, helposti ruokittava (ruokaeläinten kasvatus tai ravinnon ostaminen helppoa ja halpaa), helppohoitoinen (hoito halpaa ja vähätöistä), suhteellisen kallis mutta suosittu (laaja ostajapohja, ”aloittelijoille sopiva” ja hinnassa voittomarginaali), ei kerätä juurikaan luonnosta (ei ”hintakilpailua”), suhteellisen harvinainen terraarioissa (ei kilpailua) ja kohtuullinen poikuekoko (ei liian suuri tai pieni menekkiin nähden). Suosittujen lajien värimuunnokset ovat myös usein varsin kalliita, mutta lajin ollessa pohjimmiltaan halpa, myyntimenestys ei välttämättä ole Suomessa kovinkaan hyvä, värimuunnoksen hienous kun on katsojan silmässä. Muutamia helposti voitolla myytäviä lajeja: