Zoolandia 2009

Osa I

Zoolandia perustettiin Liedon asemalle Turun lähistölle vuonna 1984. Eläintarhan ja huvipuiston yhdistelmä toimi yhteistyössä kiertävän Tropical zoo-käärmenäyttelyn kanssa, joten keskeinen nähtävyys oli laaja matelijakokoelma. Zoolandian terraario oli käytännössä suurin Suomessa koskaan ollut matelijanäyttely yksilömäärissä laskettuna ja myös lajikirjo oli huomattava. Näyttely painottui käärmeisiin, mutta mukana oli myös krokotiileja (kuuban krokotiili, amerikkalainen alligaattori ja silmälasikaimaani) sekä joitakin varaaneja. Lisäksi näyttelyssä oli muutamia pienempiä liskoja ja kilpikonnia sekä yleensä pari skorpionia ja/tai lintuhämähäkkiä. Sammakkoeläimiä näyttelyssä ei ollut koskaan ja ylipäätään hyönteissyöjäliskot puuttuivat näyttelystä lähes täysin.

Matelijoiden ohella Zoolandiasta löytyi myös Suomen monipuolisin näytteillä ollut papukaijakokoelma, Suomen viimeiset norsut, sekalainen valikoima kotieläimiä, joitakin kotimaisia villieläimiä (saukko, näätä, pari pöllöä, villisika, poro ja peuroja) sekä muutamia eksoottisempia eläimiä kuten kaksikyttyräinen kameli, seepra, sebroidi (seepran ja hevosen risteymä), laama, nutria ja kenguru. Alkuperäinen yhtiö meni konkurssiin vuoden 1995 syksyllä ja konkurssipesä myytiin lopulta kokonaisuudessaan uudelle omistajalle. Zoolandia on nyt ollut uuden omistajan ohjauksessa kauemmin kuin alkuperäinen Zoolandia, ja vaikka paikka on yleisesti ottaen eläinkannaltaan entisen tyylin mukainen, muutoksiakin on tapahtunut. Katsaus kuvaa vuoden 2009 kesäkauden tilannetta.

Keskeiset muutokset Zoolandian yleisessä kokoonpanossa ovat parkkipaikan viereen tehty leirintäalue, uusi suurikokoinen lipunmyyntirakennus, jonka yhteydestä löytyy matkamuistomyymälä, aikaisemmin ravintolan ympäristön puistikossa olleiden eläinaitausten poisto ja alueen huomattava laajentaminen etelään, jonne on rakennettu uudet aitaukset em. sorkkaeläimille. Lisäksi entinen papukaijatalo on otettu muuhun käyttöön, norsut ovat poissa ja entinen mm. muutamia pöllöjä sisältänyt lentohäkkikujanne on suljettu yleisöltä. Ravintolaa ympäröivässä puistikossa pääportin vasemman puoleisella alueella ei siten ole enää eläimiä lukuunottamatta kyhmyjoutsenten lammikkoa ja daavidinhirvien tarhaa. Entisen lentohäkkikujanteen taakse on tehty kävelytie ja rakennuksen takana on suuri tarha riikinkukoille ja kanoille.

Matelijatalo on entisessä paikassaan alueen päärakennuksen alakerrassa. Konkurssin yhteydessä matelijakanta romahti ja jäljelle jäivät käytännössä vain käytävän terraarioissa olleet isokokoiset eläimet eli krokotiilit. Entinen valeseinän taakse sijoitettuja pienempiä terraarioita sisältänyt halli oli omistajanvaihdoksen jälkeen muussa käytössä. Vuoden 2009 kesään mennessä osa entisestä matelijahallista on otettu uudelleen terraariokäyttöön rakentamalla sinne neljä suurehkoa kiinteää terraariota ja vastakkaiselle seinustalle rivi pienempiä terraarioita.

Myös käytävän terraarioihin on tehty parannuksia. Aikaisemmin käytävän suurissa terraarioissa oli lasikuituinen valepohja ja siinä kiinteä suorakaiteen muotoinen vesiallas. Krokotiiliterraarioissa allas oli juuri ja juuri niin iso että eläimet mahtuivat siihen kokonaan ja suurin osa terraariosta oli siten tasaista lattiapintaa. Nykyisin krokotiiliterraarioiden pinta-ala on aikaisempaa huomattavasti suurempi, koska alligaattoreiden terraarioissa on yhdistetty kolme ja silmälasikaimaaneilla kaksi aikaisempaa eriötä. Käytävän vasemmalla puolella on nykyisin siis enää kolme terraariota, alligaattorien ja silmälasikaimaanien välissä on yksi entisen kokoinen tiikeripythonille varattu eriö.

Krokotiiliterraarioiden valepohjat on purettu ja vesialtaat ovat nykyään betonipohjaisia, asiallisen muotoisia ja luonnollisesti huomattavasti aikaisempaa suurempia. Terraarioissa oleva maa-alue on toisaalta edelleen turhankin suuri krokotiilieläinten tarpeeseen nähden, mutta tästä ei ole haittaa koska vesialtaat ovat kuitenkin riittävän suuria. Vesialtaat ovat matalia, mikä on optimaalinen vaihtoehto hoidon kannalta. Vedenkorkeudella ei ole krokotiileille merkitystä, kunhan ne vain pääsevät kokonaan pinnan alle, vaan pinta-ala on olennaista aivan kuten akvaattisilla kilpikonnilla. Altaiden vesi oli täysin puhdasta, päinvastoin kuin vanhassa Zoolandiassa.

Aikaisemmin isoissa terraarioissa ei ollut lämpölamppuja. Nykyisin sekä krokotiilien että vesikilpikonnien terraarioissa on lämpölampuilla järjestetyt paistattelupaikat, joskin lamput on tarpettoman korkealla, mikä aiheuttaa energianhukkaa. Alempana olevat lamput voisivat olla pienempiä, toisaalta jos terraarioita lämmitetään kuitenkin sähköllä, tällä ei ole juuri merkitystä.

Alligaattorien terraariosta pääsee ramppia pitkin ulkotarhaan seinään tehdyn luukun kautta, ja kyseessä on tiettävästi ainoa Suomessa koskaan ollut krokotiilieläinten näyttelyulkotarha. UV-säteilyn kannalta tämä on positiivista, mutta harmillisena puolena on ulkotarhan sijainti rakennuksen pohjoisseinustalla minne aurinko paistaa nihkeästi. Ulkoaitauksessa ei ole myöskään vesiallasta.

Alligaattorit ovat isokokoisia ja siten suurimmat Suomessa näytteillä olevat krokotiilieläimet. Toisen alligaattorin suussa oli käyntikerralla kuitenkin vakavannäköinen tulehdus eikä yksilö pystynyt sulkemaan suutaan kunnolla. Kuivilla yksilön suusta tippui kirkasta nestettä ja veteen mennessään eläin purskutteli suullaan epätyypillisellä tavalla.

Käytävän muissa terraarioissa valepohja näyttää olevan entisellään, mutta kiinteät vesialtaat on peitetty irrotettavalla vesialtaalla (muovinen saavi tai lasten kylpyamme). Terraarioeriöt ovat myös entisen kokoisia. Puhtaanapidon kannalta tämä on merkittävä parannus, vaikka esteettisesti ratkaisu onkin hieman häiritsevä. Terraarioihin ei ole tehty tekokallioita, joten terraarioiden yleinen ilme on hyvin samankaltainen kuin vanhassa Zoolandiassa. Käytävän terraarioissa on lisäksi edelleen nähtävillä suurin osa alkuperäisistä savanniaiheisista seinämaalauksista. Kiipeilypuut ovat useimmissa tapauksissa kohtuullisella tavalla järjestettyjä ja terraarioissa lisäksi on tekokasveja, mutta piilopaikkoja ei edelleenkään ole. Kunnollisen paistattelupaikan luovat lämpölamput puuttuvat terraarioista edelleen poislukien krokotiilit ja vesikilpikonnat. Esimerkiksi aktiivisesti paistattelevien nelivarvaskilpikonnan ja sinikieliskinkin yhteisterraariossa ei ole lainkaan lämpölamppua. Pohjamateriaalina aikaisemmin ollut kutterinpuru on vaihdettu karkeaan hiekkaan, mitä on tosin käytetty vähänlaisesti. Terraariot olivat kuitenkin vesialtaiden tavoin puhtaita.

Terraarioiden valaistus on hämärä riippumatta siitä ovatko kyseessä päivä- vai yöaktiiviset eläimet. Katselukäytävällä ei ole valoja, joten terraarioihin näkee kuitenkin sisään erinomaisesti ilman ikkunaan muodostuvia heijastuksia.

Käytävän seinät oli pinnoitettu kalliotyylisiksi suhteellisen kaksiulotteisella tekniikalla. Yritys menee osittain hukkaan katselukäytävän hämäryyden takia ja toisaalta käytävän suoruuden vuoksi. Vaikka ikkunoiden väliset seinät olisivat aivat normaalia maalattua seinäpintaa, vaikutelma ei olisi yhtään huonompi.

Käytävän päässä on edelleen vanha punakorvakilpikonnien akvaario, joka on nyt muutettu kuningaskäärmeen terraarioksi. Käytävän mutkan viimeisessä kiinteässä terraariossa on nelivarvaskilpikonnan, sinikieliskinkin ja ”koristepanssariliskon” kommuuni, minkä jälkeen tullaan hallin puolelle.

Vanhasta Zoolandiasta poiketen halliin on nyt rakennettu neljä kiinteää terraariota ja valeseinärakenne on purettu. Hallin suurimmassa terraariossa on kaksi iguaania, yellowfoot- ja leopardikilpikonna. Paistattelulämpölamput on järjestetty iguaaneille, mutta saman terraarion pohjalla oleville kilpikonnille ei ole lamppua suotu. Lisäksi Etelä-Amerikan kosteista sademetsistä kotoisin olevan hiilikilpikonnan ja Afrikan kuivilla savanneilla elävän leopardikilpikonnan yhdistäminen samaan terraarioon on hieman kyseenalaista.

Huoneen kolmessa pienemmässä kiinteässä akvaterraariossa olevat kilpikonnat (myskikilpikonna, ”kypäräkilpikonna” ja pehmeäkilpikonnat) eivät ole varsinaisesti paistattelevia lajeja, mutta siitä huolimatta niille on järjestetty kuivan maan tasanne, mikä on positiivista. Myskikilpikonnan ja kypäräkonnan akvaariossa oleva sisäsuodatin ei ole esteettisesti eikä häiriövaikutuksen takia kuitenkaan suositeltava valinta.

Kynsisammakoiden akvaariossa on hyvin vedenkorkeutta, mutta sisustus oli muuten kurja. Pehmeäkilpikonnilla pikkukivistä tehty pohja on käytännössä kaivuukelvoton eikä terraariossa ole myöskään kunnollisia piilopaikkoja jotka ovat olennaisia kaivautuville eläimille. Akvaario on kuitenkin niin iso, että ainoastaan toisen yksilön kaulanahassa on nähtävissä kynsien hankausjälkiä. Toisen yksilön kuono on pahasti vahingoittunut, mutta haava näyttää arpeutuneen hyvin. Samassa akvaariossa kilpikonnien kanssa oli suurikokoinen purjepleko.

Akvaariot ovat isokokoisia ja tarjoavat liikkumatilaa, mutta niiden sisustus on hyvin askeettinen ja esteettinen ilme siten kurja. Koska eläimet eivät syö kasveja, elävien kasvien käyttö olisi helppo tapa parantaa terraarion ulkonäköä.

Hallin toisella seinällä olevien pikkuterraarioiden sisustus on järjestetty muutamille puunoksilla ja tekokasveilla. Pohjamateriaalina oli samaa karkeaa hiekkaa kuin isommissa terraarioissa paitsi sukkanauhakäärmeillä, joilla käytettiin kaarnahaketta. Vesiallas on helposti puhdistettavaa mallia, mutta koko ja muoto ei ollut optimaalinen kaikille lajeille, esimerkiksi leopardigekoille allas on tarpeettoman suuri ja kutistaa terraarion pohjapinta-alaa. Ensimmäisessä terraariossa olevilla leopardigekoilla oli piilopaikka, muissa terraarioissa piiloja ei ollut, ja erityisesti piilotteleva seltopusikki oli varsin epäasiallisissa oloissa. Katselusuuntaan avoin kaarna- tms piilo olisi liskon kannlata hyvä ja eläin olisi kuitenkin pääasiallisesti yleisön näkyvissä. Kunnollisia kohdelampulla järjestettyjä paistattelupaikkoja ei terraarioissa ollut, maassa elävillä eläimillä paistattelupaikan tulisi olla pohjan tasolla eli kannen ulkopuolella olevat lamput eivät kelpaa (vanhassa Zoolandiassa hallin terraarioissa sentään oli sisäiset lämpölamput, joskin tavallisilla hehkulamppupolttimoilla).

Kotelokilpikonnan nokka oli jossain määrin epämuodostunut, mutta ei niin pahasti että se vaatisi toimenpiteitä. Yksilön päälaessa oli myös syöpymäjälki.

Kaikissa hallin huoneen terraarioissa valaistus oli hyvä. Päin vastoin kuin käytävän terraaroissa. Huoneen yleisvalaistus oli normaali, mutta terraarioihin näki kuitenkin hyvin sisään ilman heijastuksia terraarioiden sisäpuolisen valon ollessa hallin valoa tehokkaampi.

Eläinlajien yhdistäminen samaan terraarioon ei ole yleensä suositeltavaa ja Zoolandiassa silmään pistivätkin yhdistelmät:

1) Amerikkalainen myskikilpikonna + afrikkalainen ”kypäräkilpikonna”
2) Amerikkalaiset Graptemys kohnii ja Chrysemys picta + eurooppalainen kaspian kilpikonna
3) Etelä-amerikkalainen keltajalkakilpikonna ja iguaani + afrikkalainen leopardikilpikonna
4) Keski-aasialainen nelivarvaskilpikonna + australaasialainen sinikieliskinkki (sademetsätyyppiä) + afrikkalainen ”koristepanssarilisko”

Sen lisäksi, että eri maanosista peräisin olevia lajeja ei tule yhdistää keskenään, yhdistelmissä olevin lajien terraariovaatimuksetkaan eivät ole yhtenevät 2)-kohtaa lukuunottamatta, joten yhdistelmien syynä lienee osittain tilanpuute. Normaalikatsojalle 2)-kohdan vesikilpikonnat ovat kaikki samanlaisia, joten periaatteessa olisi aivan sama jos terraariossa olisi isompi ryhmä yhtä kilpikonnalajia.

Vaikka eläinmäärä on kasvanut konkurssin jälkeisestä ajasta ja osa vanhasta matelijahallista on otettu uudestaan käyttöön, Zoolandian terraariopuoli on edelleen huomattavasti vähemmän nähtävää tarjoava verrattuna vanhaan Zoolandiaan, koska eläinlajeja ja yksilöitä on määrällisesti paljon vähemmän. Toisaalta, eläinten olot ovat jossain määrin parantuneet terraarioiden koon kasvettua, vesialtaiden puhdistuksen helppouden mahdollistaman puhtaan veden ja erityisesti krokotiileilla kunnollisten uima-altaiden ja lämpölamppujen järjestämisen myötä. Käytävän terraarioissa valaistusteho oli kuitenkin useimmissa tapauksissa entistä huonompi, piilopaikkoja ei ole edelleenkään järjestetty ja hallin terraarioista on poistettu terraarion sisäiset lämpölamput.

Aikaisemmin Zoolandia oli käärmepainotteinen ja käärmekohteena hyvin monipuolinen. Nykyään painotus on kilpikonnissa, joita löytyy kymmenen lajia ja lajijakauma on monipuolinen käsittäen normaalien ”vesikilpikonnien” ohella myös pehmeäkilpikonnia, isoja maakilpikonnia ja ns. ”maalla elävän suokilpikonnan” (Terrapene carolinensis). Käytännössä kyseessä onkin Suomen ja lähialueiden suurin näytteillä oleva kilpikonnakokoelma, vaikka yksilömäärä onkin suhteellisen vähäinen, erityisesti normaalisti isompina ryhminä pidettyjen vesikilpikonnien osalta. Zoolandiasta löytyvät myös Suomen suurimmat näytteillä olevat krokotiilit ja samalla Suomen ainoat alligaattorit.

Latautumisen nopeuttamiseksi artikkeli on jaettu kahdelle sivulle, kakkososa aukeaa allaolevasta linkistä: