Tallinnan eläintarha 2009

Osa I

Tallinnan eläintarha perustettiin vuonna 1939, kun eestiläiset ampumaurheilijat olivat voittaneet Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa vuonna 1937 maailmanmestaruuden ja saaneet palkinnoksi mm. elävän ilveksen, joka edelleenkin on tarhan tunnuseläin. Kaupunkialueella sijainnut Tallinnan eläintarha oli alkujaan hyvin pienikokoinen, mikä rajoitti merkittävästi eläinvalikoimaa. Tarha siirrettiin erinäisten viivästysten jälkeen lopulta vuonna 1983 keskustan ulkopuolelle Veskimetsaan. Tällöin tuli mahdolliseksi hankkia suurempia tiloja vaativia eläimiä ja eläinkanta onkin ollut sen jälkeen verrannollinen suuriempiin eurooppalaisiin eläintarhoihin.

Eläintarha sijaitsee nykyisin kaupunkialueen ympäröimänä, joten laajentumismahdollisuuksia ei enää ole. Tarhan tontti on kuitenkin 87 hehtaaria, joten tilaa uudisrakentamiselle on edelleen runsaasti. Suuri osa tarhan eläimistä on edelleen keskitetty suhteellisen pienelle alueelle neljään pitkänomaiseen 1980-luvun alkupuolella armeijan rakennuksista muokattuun eläintaloon (petoeläintalo, apinatalo, sorkkaeläintalo ja yksi apina-, petoeläin-, sorkkaeläinyhdistelmä), jotka edustavat vanhanmallista eläintarhasuunnittelua. Ulkohäkit / aitaukset ovat vierivieressä, kooltaan varsin pienet ja sisätarhat ovat rakennusten mittojen mukaan arvioituna hyvin ahtaat. Yleisö ei pääse rakennuksiin sisälle, joten lämpimien seutujen eläimet ovat talvisin näkymättömissä. Eläimille rakennetaan jatkuvasti uusia tiloja ja mm. amurin leopardit, leijonat ja lumileopardit ovat jo saaneet uudet tilavat häkit.

Talvenkestäville sorkka- ja kavioeläimille on rakennettu erittäin tilavat ulkotarhat alueen eteläosaan. Petolinnuilla ja fasaaneilla on uudehkot tarhakompleksit, jotka ovat tosin kooltaan suhteellisen kompakteja. Vuohille ja lampaille on rakennettu alueen itäosaan suuret, tekokukkuloilla varustetut tarhat. Tasamaalle rakennettuihin Alpinariumin kukkuloihin on uponnut melkoinen määrä muualta tuotua maa-ainesta. Norsutalo on vanha ja sisätiloiltaan varsin ahdas (yleisötilojen pinta-ala on tarpeettoman suuri), mutta norsujen laajennettu ulkotarha on nykyisin hyvin laaja. Sarvikuonojen ja kääpiövirtahepojen tarhat ovat kuitenkin edelleen kovin pienet.

Eläintarhan terraarioeläimet on sijoitettu kahteen erilliseen rakennukseen, Tropikamajaan ja Paksunahalistemajaan (norsutaloon). Eläinkanta sisältää suhteellisen runsaan ja katsojaystävällisen otoksen matelija- ja sammakkoeläimiä sekä joitakin selkärangattomia eläimiä. Kaikkien pääryhmien edustajat ovat edustettuina lukuun ottamatta alkuliskoja (=tuatara) ja matosammakoita. Eläinlajeista suurin osa on käärmeitä, mutta myrkylliset lajit puuttuvat täysin kokoelmasta.

Norsutaloon on sijoitettu eläintarhan käärmeet ja maakilpikonnat. Yleisötilojen keskellä oleviin siirrettäviin terraarioihin on sijoitettu muutamia erilajisia rottakäärmeitä, pari pientä keltaista anakondaa, kuningasboa, sateenkaariboa, hietaboa, kuningaspython sekä seltopusikki. Parissa terraariossa on näytillä erilaisia pikkujyrsijöitä. Hallin reunoilla olevissa kiinteissä terraarioissa on nähtävillä täysikasvuinen keltainen anakonda, kaksi verkkopythonia ja kolme tiikeripythonia (Python molurus bivittatus; normaali ja albiino sekä Python molurus molurus). Sinänsä saman lajin esittely useammassa terraariossa on turhauttavaa, mutta tiikeripythoneiden osalta on kuitenkin todettava, että P. molurus molurus oli oikeasti toista alalajia, eli yksilön kuviointi poikkeaa selvästi tavallisista P. m. bivittatuksista. (Nimikylteissä tosin kaikki tiikeripythonit oli nimetty palkästään P. molurukseksi ilman tarkempaa alalajia). Kiinteiden terraarioiden vesialtaissa ei ole suoraa viemäriliitäntää, vaan altaan pohjassa olevaan venttiiliin on yhdistettävä vesiletku tyhjentämistä varten. Muutaman terraarion veden laadussa olikin hieman toivomisen varaa, vaikka sinänsä vesi olikin kirkasta. Yhdessä kiinteässä terraariossa on marsujen, degujen ja chincillojen kommuuni. Ikkuna-ansariin tehdyssä terraariossa on ”tavallisten” maakilpikonnien ja peippojen yhteistila ja norsujen alueen edessä on kaksi kuoppaa, joissa toisessa on okahiiriä ja toisessa nuoria norsukilpikonnia (Testudo sulcata). Tila on jo nuorillekin yksilöille varsin niukka, joten on mielenkiintoista nähdä mihin nämä kilpikonnat sijoitetaan täysikasvuisina.

Eläinten kunnosta ja terraarioista oli kuitenkin tehtävä muutamia huomioita. Sinänsä kaikki terraariot olivat siistejä ja elävien kasvien käyttö on luonnollisesti positiivista, mutta toiminnallisissa ominaisuuksissa oli hieman toivomisen varaa:

Rottakäärmeen kunto?: Käärmeissä ei yleensä tulisi olla kuvan kaltaisia paiseita.

Semiakvaattisen käärmeen terraario?: Keltainen anakonda elää käytännössä koko ajan vedessä, joten terraariossa olennaista on mahdollisimman laaja vesiallas. Kuvan tilanteessa positiivista on tietysti se, että käärme sentään pääsee melkein kokonaan veden alle...

Terraarioiden lämmitys: Lämpölamput on sijoitettu kattoon, terraarioiden malli on korkea eikä terraarioissa ole kiipeilypuita, jotka mahdollistaisivat pääsyn lämpölampun alle. Terraarion yleislämmitys hoituu näinkin, mutta paistattelupaikkaa ei ole. Ainoa poikkeus norsutalon käärmeiden terraarioissa on ison keltaisen anakondan terraario (näkyy ylemmän kuvasarjan ensimmäisissä kuvissa), jossa lämpölamput ovat terraarion sisällä ja muodostavat paistattelupaikan. Ks. terraariossa lamput eivät muuten ole millään tavalla suojattuja vaikka käärmeellä ei olisikaan vaikeuksia ylettyä niihin (lämpölamppuja ei tarvitsekaan suojata kunhan ne tuottavat näkyvää valoa), joten miksi lamput eivät ole vastaavalla tavalla muidenkin terraarioiden sisällä? Punaisten polttimoiden käyttö on älytöntä, mutta toisaalta terraarioiden valaistustaso on muuten hyvä.

Terraarioiden lämmitys II: Suurempien käärmeiden terraarioissa on sama juttu, tosin sillä erotuksella että terraarioihin on rakennettu jonkinlainen kiipeilyteline lampun alle. Tässä tapauksessa lamppu ei kuitenkaan edes paista telineen päälle eli telineestä ei ole hyötyä...

Terraarioiden lämmitys III: Paistattelutelineen muodossakin on hieman toivomisen varaa. Vaakasuora taso olisi parempi, varsinkin kun kyseessä on raskastekoinen ja suhteellisen kömpelö maassa elävä python...

Terraarioiden lämmitys IV: Mutta kyllä sinne telineen päälle se maassa eläväkin käärme jotenkin kapuaa kun on pakko...

Terraarion vedenvaihto: Pythoneiden terraarioiden vedenvaihto täytyy tehdä suoran viemäriliitännän puuttuessa erillisellä letkulla, mikä luonnollisesti tekee operaatiosta työläämmän. Tämä taas saattaa tuntuvasti vähentää hoitajan halukkuutta vedenvaihtoihin...

Terraarion vedenvaihto II: ...tulos näkyy tässä. Vaikka vesi on näennäisesti kirkasta, altaan pinnalla on niin paksu bakteerikalvo että pienet ilmakuplat ovat jääneet jumiin sen alle (vedenpinnassa näkyy epätasaisuutta). Vettä ei siis ole vaihdettu pitkään aikaan.

Terraarion sisustus kunnossa?: Miten usein yöaktiivinen hietaboa makaa näkyvillä kirkkaassa päivänvalossa mikäli sillä on saatavilla asiallinen piilopaikka? Terraarion pohjalla hakkeen alla on kerros tiivistä, raekooltaan vaihtelevaa hiekkaa, mikä ei ole erityisen hyvin kaivetteva materiaali. Tulos näkyy eläinten luonnottomana käyttäytymisenä.

Terraarion sisustus kunnossa II?: Kuningaspythonin terraario on varsin askeettinen huomioiden, että käärme kiipeilee aktiivisesti saadessaan siihen mahdollisuuden. Piilopaikan puuttumisen ymmärtää sikäli, että jos terraariossa olisi piilo niin käärme olisi taatusti päivisin näkymättömissä.

Terraarion sisustus kunnossa III?: Sama juttu täällä kuten kaikissa muissakin terraarioissa; kiipeilypuut puuttuvat täysin. Elävistä kasveista plussaa, mutta muuten sisustus on kurja.

Terraarion sisustus kunnossa IV?: Viljakäärmeellä on sentään yksi risu, ei kovin toiminnallinen mutta kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Terraarion sisustus kunnossa V?: Seltopusikin terraario on ainoa josta jostain syystä puuttuvat kasvit. Terraarion yleisilme on ankea, mutta jos lisko oli "kotona", piilopaikka-asia ainakin on kunnossa. Yleisön kannalta tosin vähän turhankin hyvin...

Terraarion koko?: Norsukilpikonnasta kasvaa ISO, ja kun yksilöitäkin on noin monta, toivottavasti niille on sijoituspaikka valmiina. Tämä monttu ei niille pitkään riitä. Jostain syystä lämmittelypaikka on järjestetty keraamisilla polttimoilla eikä lämpölampuilla, mitkä olisivat tarkoitukseen parempia.

Hoito kunnossa?: Kahden kuvassa näkyvän kilpikonnan kilvenmuodossa on TODELLAKIN toivomisen varaa. Nelivarpaasta on saatu kasvatettua pannukakku- kilpikonna? Kyseinen nelivarvaskilpikonnayksilö on käytännössä vielä kamalampi ilmestys kuin Korkeasaaren kaksi hiilikilpikonnaa, jotka nekin ovat esimerkkejä eläintarhaeläimen hoidon täydellisestä epäonnistumisesta.

Juomavesi?: Marsu / Degu / Chincilla-terraariossa juoma-astia on liian ylhäällä, aikuisilla marsuilla on vaikeuksia ulottua siihen ja poikaset eivät ylety lainkaan juomaan.

Ruokinta?: Kaikki isot pythonit ja aikuinen anakonda on varsin hoikassa kunnossa, itse asiassa suorastaan laihoja.

Norsutalon muina asukkaina on kolme afrikannorsua, kääpiövirtahepopari ja suippohuulisarvikuono. Sarvikuonon tarhassa on lisäksi muutama aguti ja sisääntulo-oven vieressä on vyötiäisten ”terraario”.

Latautumisen nopeuttamiseksi artikkeli on jaettu kolmelle sivulle, kakkososa aukeaa allaolevasta linkistä: