Estetiikka

Terraarion sisustuksen ensisijainen tarkoitus on täyttää toiminnallisesti eläimen vaatimukset ja olla helposti puhdistettava. Riippuen terraarion sijaintipaikasta, terraariosisustuksen esteettisyydellä voi kuitenkin olla erittäin merkittävä rooli, erityisesti jos terraario tai akvaario toimii sisustuksen osana. Esteettisyyden huomioon ottaminen sisutuksen rakentamisessa ei useinkaan edellytä ensisijaisista sisustusvaatimuksista tinkimistä, joten sisustuksesta voidaan yleensä tehdä helposti mahdollisimman olohuonekelpoinen. Esteettisesti onnistuneen sisustuskokonaisuuden luominen pohjautuu muutamiin perusseikkoihin, jotka huomioimalla saadaan varsin helposti aikaan onnistunut lopputulos.

HUOM! Esteettisyys ei kuitenkaan saa mennä sisustuksen toiminnallisuuden edelle, koska silloin terraarion ominaisuudet saattavat käydä eläimen kannalta erittäin epäedullisiksi. Katso terraarion sisustuksen toiminnallisuus vs. esteettisyys -esimerkki.

Kultaisen leikkauksen periaate on ollut taiteilijoiden ja arkkitehtien käytössä jo antiikin aikana ja on edelleen esteettisen kokonaisuuden perusperiaate. Yksinkertaistettuna kultaisella leikkauksella tarkoitetaan luonnollisen vaikutelman antavaa epäsymmetrisyyttä verrattuna keinotekoiselta vaikuttavaan symmetriaan.

Kultainen leikkaus on matemaattinen kaava, jonka mukaan kahteen osaan jaetun janan kokonaispituuden suhde koko janan pituuteen on sama kuin lyhyemmän osan suhde pidemmän osan pituuteen. Kaavassa B = pidemmän osan pituus ja b = lyhyemmän osan pituus:

Kultaisen leikkauksen tarkka sijainti voidaan määrittää vain geometrisesti, mutta käytännön tasolla tällä ei ole terraarion sisustamisessa merkitystä, vaan leikkauspisteiden määrittelyssä voidaan käyttää likiarvoa 0.618.

Likiarvolla kerrotaan tason sivun pituus, jolloin saadaan leikkauspiste. Esimerkiksi standardikokoiseen pohjaltaan 100cm x 50cm terraarion pohjan leikkauspisteet ovat 0,618 x 100 cm = 61,8 cm ja 0,618 x 50 cm = 30,9 cm. Leikkauspisteet lasketaan molemmista suunnista eli 100 cm pituisessa terraariossa vasemmalta oikealla katsottuna on kaksi leikkauspistettä kohdissa cm 38,2 cm ja 61,8 cm. Sijaintipisteet määritellään samalla tavalla myös leveyssuunnassa edestä taakse, joten suorakaiteen muotoiseen pohjaan syntyy siten yhteensä neljä leikkauspistettä.

Samalla tavalla määritellään kultainen leikkaus korkean terraarion pystysuoralle tasolle eli takaseinälle. Takaseinän ollessa myös kooltaan 100 cm x 100 cm, leikkauspisteiden korkeudet pohjasta ovat 38,2 cm ja 61,2 cm.

Lopputuloksena terraarion pohjalla tai takaseinällä on neljä pistettä, jotka kaikki ovat hieman sivussa geometrisestä keskikohdasta eli pituuden osalta pisteestä 50 cm ja leveyden osalta pisteestä 25 cm.

Kultainen leikkaus I: kultaisen leikkauksen mukaisia painopisteitä on neljä, ja ne sijaitsevat hieman sivussa keskikohdasta kaikkiin suuntiin nähden. Käytännössä jaettavan tilan koosta riipumatta käytetään kerrointa 0,618, jolla pisteet saadaan riittävän lähelle optimaalista kaksiulotteisella tasolla.

Kultaista leikkausta hyödynnetään käytännössä sijoittamalla hallitsevin sisustuselementti yhteen painopisteeseen ja toissijainen täydentävä sisustuselementti alempaan painopisteeseen. Käytännössä hallitseva elementti sijoitetaan toiseen taaempana olevista pisteistä (esimerkissä piste 61; 31) ja toissijainen elementti vapaaksi jäävällä puolella joko taaempaan tai etummaiseen pisteeseen. Hallitsevan elementin tulee olla hallitseva myös pystysuunnassa tarkasteltaessa, eli esimerkissä hallitsevan elementin tulee olla toissijaista korkeampi, jotta vaikutelma on optimaalinen.

Kultainen leikkaus II: Yläpuolinen kaavakuva. Yhteen painopisteeseen sijoitetaan hallitseva sisustuselementti, mikä on sekä akvaarioissa että terraarioissa yleensä kolmiulotteinen juurakko. Painopiste-elementin tulee olla hallitseva sekä vaaka- että pystytasossa. Toiseen painopisteeseen voidaan sijoittaa vähäpätöisempi, mutta kuitenkin erottuva sisustuselementti terraarion sisustuksen toiminnallisuuden sen salliessa. Jos terraariossa on hyvin vähän sisustusta, ensisijaisen elementin pitäminen hallitsevana onnistuu helposti, koska elementin ei tarvitse olla tilaa vievä ja se voi olla yksinään avoimella paikalla. Kaksi yksinäistä esinettä, varsinkin jos ne eivät ole samaa materiaalia ei kuitenkaan usein toimi hyvin, vaan alemman painopiste-elementin tulisi olla osa laajempaa sisustuskokonaisuutta.

HUOM! Tarkoitus ei ole sijoittaa erillistä sisustuselementtiä jokaiseen pisteeseen, koska tällöin tuloksena on geometrinen muoto eli kultaisen leikkauksen koko idea romuttuu. Lisäksi sisustusesineistöä sijoitetaan normaalisti muuallekin terraarioon.

Hallitsevalla elementillä tarkoitetaan käytännössä kiinteää sisustusesinettä eli juurakkoa tai kiveä / kivirakennelmaa. Kultaisen leikkauksen periaate pätee myös kalliotaustaan, mikäli se on ensisijainen sisustuselementti. Kasvien käyttö painopiste-elementteinä on rajallisempaa, koska varsinkin runsaskasvisessa terraariossa painopistekasvin tulee olla selvästi muusta kasvillisuudesta erottuva, esimerkiksi ananaskasvi, jotta se toimii painopisteenä. Kuivahkossa terraariossa missä kasveja on vähän, esimerkiksi jukkapalmusta voidaan kuitenkin tehdä jopa hallitseva painopiste-elementti. Jos terraario on sisustettu pelkästään kivillä, painopisteissä kivisisustus eroaa kokonaisuudesta kiven koon tai sisustuksen eteenpäin ulottuvan muodon kautta, painopisteen kivet ovat muuten samantyylisiä kuin muukin sisustus. Erivärisen tai muuten poikkeavan kiven käyttö osoittaisi selvästi painopisteen, mutta pilaa yhtenäisen kokonaisuuden.

Kultainen leikkaus IV: Esteettisen ja luonnollisen kokonaisuuden takia painopiste-elementtien materiaalin tulisi toistua useampaan kertaan eri puolilla terraariota. Painopiste-elementin hallitsevuus ei siten synny ainutlaatuisuudesta, vaan suhteellisesta vaikutelmasta muuhun sisutukseen nähden.

Terraariossa on myös syytä huomioida kohdevalolla järjestetyn paistattelupaikan huomiota kiinnittävä vaikutus, mikäli valo on selvästi muuta valaistusta kirkkaampi. Paistattelupaikka olisi kultaisen leikkauksen näkökulmasta edullista sijoittaa toissijaiseen painopisteeseen, mutta riippuen terraarion koosta ja muista ominaisuuksista tämä ei välttämättä ole mahdollista riittävien lämpötilaerojen aikaansaamiseksi vaan lamppu on sijoitettava normaaliin tapaan toiseen päätyyn. Esimerkiksi vesikilpikonnien tapauksessa paistattelupaikan sijoitus on kuitenkin periaatteessa vapaata ja paistattelualue on tyypillisesti akvaterraarion hallitsevin sisustuselementti.

Akvaariossa tasainen hiekkapohja ei ole esteettisistä lähtökohdista miellyttävä, vaan pohja pyritään pengertämään taustaa kohti nousevaksi jolloin syvyysvaikutelma tehostuu. Tämä onnistuu, mikäli akvaarion kalasto on keski- tai pintavedessä eläviä lajeja, pohjakalojen tapauksessa tasaista pohjaa tulee kuitenkin jättää mahdollisimman paljon, joten pengerrysten tulee olla mahdollisimman suppeita. Sama pätee terraarioissa joissa eläimet pääsääntöisesti oleskelevat pohjalla; pengerrysten käytössä on oltava hyvin maltillinen, jotta sisustuksen toiminnallisia ominaisuuksia ei heikennetä. Sama asia on käsitelty myös kalliotaustojen yhteydessä. Ylipäätään pengerrysten ei tulisi olla kiinteitä, vaan irtokappaleista rakennettuja kuten on esitetty kalliotausta-osiossa. Akvaterraarioissa pengerrysten tekeminen on pohjamateriaalin tarvetta lisäävänä ja vesimäärää syrjäyttävänä usein sopimatonta erityisesti, mikäli samalla yritetään tehdä varsinainen maa-alue. Toisaalta, maltilliset pengerrykset ovat terraariosisustuksen estetiikkaa selvästi parantava tekijä. Yleisesti ottaen tasainen pohja on liikkumatilan kannalta optimaalisin, mutta pohjamateriaalia käyttävän akvaterraarion pohja tehdään mielellään hieman etulasia kohti viettäväksi, jolloin irtain jäte kertyy etureunaan helposti poistettavaksi.

Pengerryksen rakentamista erilaisilla menetelmillä on tarkasteltu paremmin akvaattisia sammakkoeläimiä käsittelevässä esimerkki-osiossa ja pelkästä pohjamateriaalista tehtyä pengerrystä on myös käytetty maalla elävien sammakkoeläinten esimerkeissä. Tässä osiossa esitellään ainoastaan muutamia esimerkkikuvia pengerrysten käytöstä terraarioissa. Käytännössä siis selkeimmät pengerrykset ovat ylensä sopivia akvaarioihin, mutta terraarioissa niiden käyttö on hyvin rajallista.

Pengerrykset: Yläpuolinen kaavakuva. Liuskekivistä ja laatoista saadaan paras hyöty kun ne asennetaan pystyyn, jolloin pengerryksen seinämien paksuus on vain muutamia senttimetrejä. Keraamiset kivijäljitemälaatat ovat erityisen hyviä pengertämiseen, koska silikoni pitää hyvin kiinteässä kappaleessa, seinämät näyttävät luonnollisilta ja ohuet laatat eivät vie juuri lainkaan tilaa. (Pystysuorat kivilaatat jonomaisessa muodostelmassa ovat tietysti hieman absurdeja, mutta käytännössä kokonaisuus viimeistellään irtonaisilla laatan palasilla, joita asetetaan nojaamaan pengerrysten seiniin ja pohjalle, jolloin kokonaisuus vaikuttaa enemmän kivikolta). Koska kiinteitä sisustusesineitä tulee välttää, pengerrykset liimataan irtonaisille lasilevyille. Käsiteltävyyden takia käytetään useita pienempiä levyjä. Aluslevyjen ei tarvitse olla suuria (kivipengerrykset ovat vettä raskaampia) eikä niitä tarvitse sijoittaa kiinni toisiinsa, jos erillisten moduulien laatat jatkuvat lasin reunan ylitse. Kuvassa takimmaisen pengerryksen leveys on vapaasti säädettävissä ja akvaarion kehyksillä tai tukisuikaleilla ei ole merkitystä. Esimerkissä kolmella moduulilla akvaarioon saadaan neljä erikorkuista tasoa, joista kaikkiin voidaan istuttaa kasveja. HUOM! Tukevuuden takia yksittäisessä moduulissa tulisi aina olla ainakin yksi kunnollinen kulma tai T / Y-muoto. Kulmapala voi olla pengerryksen sisä- tai ulkopuolella, käytännössä tukevuuden kannalta asia on sama. Tarvittaessa niitä voidaan lisätä näkymättömiin pengeryksen sisäpuolelle. Tämä siksi, että sentin levyisen reunastaan pystyyn liimatun laatan takainen pohjamateriaalimassa vääntää liimasaumaa sitä suuremmalla voimalla mitä korkeammasta pengerryksestä on kyse. Käytännössä yli kymmenen sentin korkuisiin pengerryksiin tulee lisätä sitä enemmän tukipaloja mitä suorempi linja on. Tukikappaleen ei tarvitse olla pengerryksen korkuinen, koska sen ei tarvitse estää levyn taipumista. Pengerrysten laattojen ei tarvitse olla saman korkuisia, vaan käytännössä pengerryksen korkeus voi kasvaa toista päätyä kohden (akvaterraariossa se voi nousta pinnan yläpuolelle asti ) ja laaja-alaisissa terasseissa myös pohjamateriaali voidaan kasata nousemaan takaseinää kohti, jolloin perspektiivivaikutelma tehostuu entisestään. Reunalaattojen ei tule olla tasakorkuisia, saatikka yläreunastaan vaakasuoria, joten ne muotoillaan luonnollisen epäsäännöllisiksi.

Pengerryksen ollessa korkeampi, pengerryksen taakse tarvittava pohjamateriaalikerros on usein tarpeettoman paksu ja lisää siten turhaan materiaalintarvetta ja painoa. Tätä voidaan vähentää kevyellä täyteaineella, terraarioissa pengerryksen taakse voidaan asettaa esimerkiksi routaeristelevyn suikaleita tai tyhjiä muovirasioita, jolloin ne syrjäyttävät tilavuutensa verran pohjamateriaalia. Veden alla täyteaineen tulee olla vettä raskaampaa joten eristelevyt eivät käy, sen sijaan vedellä täytetyt muovirasiat tai pullot ovat tarkoitukseen omiaan.

Toinen perspektiiviin osittain liittyvä tekijä erityisesti kivisisustusten kanssa on kivien luonnonmukainen asettelu ja erikokoisten kivien käyttö. Luonnossa pitkänomaiset kivet ovat käytännössä aina lappeellaan eivätkä pystyssä. Terraariossa / akvaariossa kivien asemoiminen tukevasti pystyyn onnistuu, mikäli kiven alaosa leikataan tasaiseksi kulmahiomakoneella. Pystyasentoinen kivi toimii myös painopiste-elementtinä, mutta liian pilarimaisten kivien käyttöä tulee kuitenkin välttää, koska vaikutelma muodostuu tällöin luonnottomaksi. Kiviä käytettäessä tulee jäljitellä luontoa myös käyttämällä erikokoisia kiviä jotka tasapainottavat kokonaisuuden, jos kaikki kivet ovat samankokoisia, lopputulos on luonnoton.

Tyypillinen esteettisen ilmeen pilaava virhe akvaarion ja terraarion sisustamisessa on liian sekava sisustusmateriaalivalikoima, jolla ei pystytä luomaan yhtenäistä ja luonnollista kokonaisuutta. Yleinen periaate on, että samantyyppisten sisustusesineiden tulee olla samanvärisiä. Eri sisustusesinetyypit (pohjamateriaali, kivet, juurakot, kaarna, kiipeilypuut) voivat olla ja niiden on yleensä suositeltavaakin olla erivärisiä, mutta saman tyypin ainekset ovat aina yhdenmukaisia sekä väriltään että muilta ominaisuuksiltaan.

Suomalainen kallioseinämä on huono käytännön esimerkki yhdenmukaisuudesta; muutaman metrin matkalla voi olla nähtävissä mustaa, punaista ja valkoista kiveä ja näiden eri sävyjä ja yhdistelmiä. Kansainvälisesti katsottuna kalliopinta on sen sijaan yleensä yksiväristä, joten yhdessä terraariossa käytettävien kivien tulisi olla samaa väriä. Vaikka tarkoituksena olisi jäljitellä Suomen oloja, eriväristen samasta kalliostakin peräisin olevien kivien sijoittaminen samaan terraarioon tuottaa sekavalta vaikuttavan tuloksen.

Sisustuksessa käytettyjen kivien tulisi olla myös muodoltaan samantyyppisiä eli ainoastaan pyöristyneitä luonnonkiviä, ainoastaan liuskekiviä tai ainoastaan kulmikkaita louhintakiviä, eri tyyppien sijoittaminen samaan terraarioon tuottaa luonnottoman vaikutelman. Myös kivien pinnan tulee olla yhdenmukainen eli sileitä ja karkeapintaisia kiviä ei voi käyttää yhdessä, vaikka kivilaji ja kivien väri ja muoto olisivat muuten samoja.

Yhdenmukaisuusvaatimus koskee myös kaarnaa, juurakoita ja muuta puuainesta. Samaan terraan ei sovi yhdistää esimerkiksi männyn kaarnaa ja korkkia, varsinkaan jos ne sijoitetaan samalla tavalla pysty- tai vaakasuoraan, vaan käytetyn kaarnan tulisi olla laadultaan ja ulkonäöltään mahdollisimman yhdenmukaista. Juurakoita tulisi myös käyttää vain yhtä tyyppiä, mangrove ja mopani eivät sovi yhteen suuresta sävyerosta ja fyysisestä erilaisuudestaan johtuen, joten ainoastaan jompaakumpaa tulisi käyttää samassa tilassa. Kiipeilypuidenkin tulisi olla väriltään ja pinnaltaan yhdenmukaisia eli käytännössä samaa puulajia, esimerkiksi valkotuohinen koivu ja kelottunut mänty eivät toimi yhdessä.

Yhdenmukaisuusvaatimus ei käytännössä koske eläviä kasveja, mutta liian monien erinäköisten ja -väristen lajien tunkeminen liian pienelle alueelle ei kuitenkaan ole yleisesti soveliasta.

Esteettisen ilmeen kannalta on suositeltavaa, että tiettyä materiaalia käytetään sisustuksessa ainakin kahdessa paikassa eri puolilla terraariota, koska se tasapainottaa kokonaisuuden. Kivien osalta tämä järjestyy lähes automaattisesti, koska kiviä harvemmin käytetään yksittäin. Käytännössä kiviä tulisi siis olla eri puolilla terraariota, ei niin että kivet kootaan toiseen päätyyn ja toisessa päädyssä käytetään pelkkiä juurakoita tai kasveja (HUOM! Kivillä tarkoitetaan käytännössä keraamisia laattoja, liuskekiviä tai tekokiviä, aidot kivet ovat terraarioissa pääsääntöisesti käyttökelvottomia kuten on todettu kiviä käsittelevässä osiossa). Juurakoiden tapauksessa kyseessä on yleensä isokokoinen hallitseva sisustuselementti, joka selvästi poikkeaa muusta sisustusmateriaalista. Tällöin on erityisen soveliasta käyttää ainakin yhtä pienempää juurakonpalaa tasapainottamassa kokonaisuutta. Kaarnasta rakennettu piilopaikka voi kookkaamman eläimen tapauksessa olla niin suuri, ettei niitä ole järkevää asentaa useampia samaan terraarioon. Tällöin esteettinen tasapainottaminen voidaan tehdä pienemmillä kaarnanpaloilla, joilla ei käytännössä ole toiminnallista merkitystä, tai samasta kaarnasta tehdyllä pohjamateriaalilla.